Kesän dekkarikausi loppui eilen illalla, kun sain tämän kesäisen Donna Leonin luetuksi. Unelmien tyttö on 17. Leonin suomeksi käännetty kirja. Olen lukenut ne kaikki. Ihmekös tuo; italialaista kulttuuria, sarkasmia (joka minua viehättää aina vain enemmän), sopivan jännittävää, ei liian väkivaltaista (jossain tuotannon keskivaiheilla muutama teos oli kyllä jo siinä rajoilla), ruokaa, jopa reseptejä, dottoressa Paola joka miehensä Guido Brunettin taustalla on enemmän kuin henkilögallerian kantava voima, ärsyttävä poliisipäällikkö Patta, josta minulle tulee mieleen yksi toinen imagostaan kovin tarkka johtohenkilö. Kirjassa on hienovaraista yhteiskunta-analyysiä ja italialaisen elämänmenon lämminhenkistä mutta osuvaa kritiikkiä. Ainekset ovat mieleiseni.
Komisario Brunetti -dekkaria ennen oli yöpöydällä Stieg Larssonin trilogian toinen kirja. Siitäkin pidin, mutta en niin paljon kuin ensimmäisestä Miehet, jotka vihaavat naisia. Kolmas on – mieheni mukaan – toistakin vaatimattomampi, mutta katsotaan ensi kesänä.
Mutta nyt on edessä myös uusi Suuri Luku-urakka. Sinuhen jälleen haikeasti hyvästeltyäni (olivatkohan nämä jo viimeiset jäähyväisemme? luenkohan (kuuntelenkohan) sen taas 30 vuoden päästä? ) olen ajatellut lukea Don Quijoten. Jostain merkillisestä syystä olen aina sivuuttanut sen. Se ei ole koskaan ollut loputtoman pitkässä, koskaan päättymättömässä luettavien kirjojeni listassani. Mutta nyt ystävä, kollega kertoi sen kesällä lukeneensa ja totesi: ”Kui koska mittä muit kirjoi on tarvint kirjotakka?” Ja sitten vielä sain sähköpostissa tällaisen lukuohjeen:
Mielestäni tärkein asia Don Quijoten lukemiseen on lukea sitä riittävän verkkaisesti eli kaikessa rauhassa, luku kerrallaan. Jos opuksen yrittää lukaista, on yritys tuhoon tuomittu. Muista tämä, niin hyvä tulee. Mielevän hidalgon mainiot seikkailut odottavat.
– J.
P.S. Jokaisessa meissä asuu pieni Don Quijote jos kohta Sancho Panzakin.
Odotukseni ovat korkealla.
Kui oot löytänytkin nuo kirjat; hyviä kaikki, paitsi että viimeistä Brunettia en ole lukenut…
Kirjoja on aina, on oltava. Leonit olemme siipan kanssa vuorotellen ostaneet matka-, joulu-, nimppari-, ties miksi kirjoiksi. Vaikka aina päätetään ettei muka osteta uusia kirjoja.
Paitsi klassikoita voi ostaa. Yritin Don Quijoteakin, mutta siitä ei ole nyt myynnissä kuin kakkososa, ykkösosan painos on loppu. Onneksi ympärillä on lukevia ihmisiä, joilta saa kirjoja lainaksi. 🙂
Summer has gone, dekkarit ahmittu; on asiakirjallisuuden vuoro! (ks. Tuulestatemmattua 20.-21.8 2009)
Don Quijote; mistä innoitus juuri tähän? Maailmankirjallisuuden vanha klassikko, mutta silti.
Hassu sattuma, mutta vain vähän ennen päivän tekstiisi paneutumista olin lukenut Arto Virtasen kynästä lähteeneen seuraavan tekstin (Parnasso 4/2010, s. 22): ”Kaikki kehuvat Herzogia (Saul Bellow) hieman samaan tapaan kuin ne, jotka eivät ole päässeet Don Quijotea ensimmäistä osaa pitemmälle, ylistävät Cervantesin mestariteosta…” Lycka till! Tähtäin osaan II!
Musiikkisuositukseni lukuiltoihisi: Don Quixote de la Mancha – Romances y Músicas; Montserrat Figueras, Hespérion XXI, La Capella Reial de Catalunya, Jordi Savall
Huomenta Koivu, sinä olet tainnut ehtiä juuri yöpuulle (viesti klo 1.14) kun minä jo nousin (klo 5.10) …
Mutta siis kirjallisuus. Eihän minulla mitään suunnitelmallista ”lukujärjestystä” ole. Fiilispohjalta 🙂 Ja tosiasiahan on se, että pian alkaa taas olla duunissa niin paljon lukemista, ettei kirjallisuutta sitten taas enää juuri ”harrasteta”, lukeminen on pian taas raakaa työtä. 🙂
Herzogia en voi juuri kehua lukeneeni. Yhden muistaakseni. Joskus opiskeluaikana, jolloin kahlasin keltaisen kirjaston ja juutalaisten kirjailijoiden tuotantoa… Enkä kyllä vielä kehu, että varmasti tuon Mielevän hidalgonkaan kanssa jaksaisin kaksi osaa seikkailla, mutta katsotaan… Oletkos sie sen lukenut? Mitä pidit?
Musiikkisuositus? Mistä ihmeestä tuollaisen musiikin saisin? Sinulta lainaksi?
(1) Kommentin/kommenttieni ajankohta. Sienimetsä on pari viikkoa ollut sorvini. Olen sorvin ääressä päivittäin 3.5-5.5 h, sienten perkauksessa 1.5-3 h ja sitten kello onkin yllättäen 00.01.
(2) Unohda Herzog! Elämä on liian lyhyt tärvättäväksi huonoihin suomennoksiin. Parnasso -jutun keskeisin sisältö oli, että Pentti Saarikoski on epäonnistunut Herzogin kääntämisessä.
(3) Don Quixote. Muuta Savallia voin lainata, mutta tämä puuttuu itseltäkin. On ladattavissa iPodiisi (vaikka vain biiseittäin) esim. play.com:ista.
Kuulostaa siltä että teidän huushollissa eletään sienivarastoilla vaikka koko ensi talvi.
Huomenna latailen Savallia kokeeksi. Viime aikoina iPodistani onkin kuulunut Rajaton-lauluyhtyettä, ja kaikenmaailmaan nuorisorämpytyksiä (minähän vaan tykkään Apulannan poikien autotallisoundista :)) .