Eilen oli ensimmäinen lauantai melkein kolmeen kuukauteen kun olimme keskenämme kotona. Ei reissussa, ei vieraita, ei ystäviä. Olimme kaksistaan kotona. Ja mitä minä tein? Nukuin 1½ tunnin päiväunet!! Ennenkuulumatonta! Riemullista! Univajetta oli edelliseltä illalta ja kai jo viikkojen takaa…
Perjantaina tullessamme kotiseuturetkeltä kiiruhdimme pikimmiten kaupunkiin. Ystävät olivat viesteilleet ja kyselleet ulos syömään; no mehän olimme menossa joka tapauksessa, joten menimme sitten neljästään. Seurahuoneen Hugossa nautimme kerrassaan herkullisen illallisen. NYT tiedämme, miltä hyvin valmistetun kyyhkyn kuuluu maistua. Ja kaikkeen muuhunkin olimme vallan tyytyväisiä. Ravintolasta lähdimme ystävien luo katsomaan yhteisen Rooman reissun kuvia, ja nauttimaan proseccoa. Se on kyllä ollut tämän kesän ykkösjuoma. Rento ja leppoisa ilta venähti pitkästi yli puolen yön. Kevyesti. 🙂
Nukkumisen lisäksi viikonloppuun on eilen ja tänäänkin kuulunut mm. pihan siivousta; jo kesäkukkien poislaittoa. Tilalle pihlajanoksia.
Ja lenkkeilyä. Rullaluistelemaan kun meiltä on tietöiden takia edelleen suunnattoman vaikea lähteä, menin tavalliselle Meri-Toppilan lenkilleni. Pitkästä aikaa kameran kanssa.
Aallonmurtajalle Toppilanrannasta.
Koskapa sää oli suosiollinen, raikas, hyvä hengittää, liki aurinkoinen, tepastelin kotiin, hain auton ja ajelin vielä Toppilansaareen ja kävelin kuvaamaan saman rannan aallonmurtajalta kotirantaan päin …
Ja sitten vielä Nallikariin ja sitten vielä hautausmaalle, ja sitten vielä pihalle, ja seurauksena mieletön nälkä ja nyt poskia kuumottaa.
Kyyhkyä Hugossa – gurmeeta ilman epäilyksen häivääkään.
Tsekkasin Seurahuoneen à la carte -listan: Anjoun kyyhkyä. Pulut siis laivataan/lennätetään/rekkaillaan meille Ranskasta. Rosé d’Anjou ja Pigeon d’Anjou – merci la vallée de la Loire!
Ex-ammatillinen mielenkiintoni herää: tuottaako Anjou kalliokyyhkyn (~pulu) vai sepelkyyhkyn lihaksia?
Aivan upea valkosipulin kukka! Yhtä hyvä kuin sen toisen blogin kuvaajan! Rantamaisemat aina suomalaista sydänta lähellä.