Olen joskus aiemminkin (klikkaa ihmeessä) kirjoittanut tämän jutun: “Jos olet juoksija, juokse. Jos olet honka, humise.” Jos olet lehtori, lehtoroi?
Tämän työpäivän jälkeen taas kerran mietin, mitä se lehtorointi oikein onkaan? Mitä minä haluan sen olevan? Tänään se on ainakin ollut puhumista. Oikeastaan koko päivän puhumista. Ei, ei opettamista, ei luentoja, ei seminaareja tai esitelmiä, tosin muutama pieni palaveri/ohjaustuokio ja neuvonpito, mutta siis enimmäkseen puhumista. Tai kuuntelemista, melkein enemmän sitä.
Tänään sain vähän kuin mutkan kautta parikin palautetta lehtoroinnistani. Hurjan hienoa oli kun aamulla viikon sisään toinen entinen opiskelijani, jolle olin ollut avittamassa kirjaprojektia, toi uunituoreen kirjan kiitosten kera. Semmoinen voimaannuttaa kummasti. Ja sellainen kertoo, että historialla on vielä kysyntää, opiskelijoille löytyy pieniä projekteja, mikä tekee omastakin työstä mielekästä.
Sitten muualtakin kuin opiskelijoilta palautetta, johon suhtautuminen varauksellisempaa. Lehtorointi ei ole loputonta toimikuntarumbaa, eihän? Onnistuin yhden jäsenyyden skippaamaan. Lehtorilla enemmän aikaa oikeaan lehtorointiin? Nyt lehtorin olisi löydettävä kandiseminaariaiheita. Olisiko ehdotuksia historian opinnäytetöiden aiheiksi?
Tuleeko lehtori latina lähtökohtanaan sanasta lecture? = Oppitunteile? Sitähän sinä jo teet, luennoit antaumuksella;)
Loistavaa! Oppitunteile! Joo, haluan oppitunteilla, ehdottomasti. Joskus soisin että muistaisin välillä hengittää kunnolla, kun luennoin, pidän luennoimisesta. Tunteilenkin kyllä joskus liikaa, nyttemmin en niin usein, sentään. Mutta lehtoroidessa tulee väistämättä tunteiltua, … myötäelettyä.
Luennoidessa en sentään ole koskaan (kait?) kyynelehtinyt, mutta kerran itsenäisyyspäivän juhlapuhujana päätin juttuni pieneen niiskutukseen. Pikkusen noloa, mutta ei voi mitään.
Tuota kaikkea lehtorin työ on, mitä kuvaat. Lisäisin toimenkuvaan vielä paperin tai s-postien pyörittelyä :(, yhteyksien luomista kansallisesti ja kansainvälisesti, verkkokurssien tekemistä ja tietenkin niiden pitämistä.. Luentoja on oikeastaan vähän, kohta se on harvinaista herkkua.
Yx lehtori
Maija, minullapa ei ole verkkokursseja! Mikä on hyvä juttu. Minun mielestäni.
Ja sitten tietysti papereita ja raportteja, sitäkin lehtorin työ on, ehdottomasti. Tänäänkin. Joskus nekin menevät ilon kautta, joskus ei, tänään kyllä.
Opiskelijoita pyydän mielummin käymään kuin sähköposteilemaan, ohjaus on minulle ainakin paljon helpompaa siten. Mutta riittäähän tuota sähköistä viestintää yllin kyllin silti. Verkostoitumisen seurauksena. Ja kirjaprojekteissa ja hallinnossa ja …
Luennot ovat mielettömän isotöisiä, mutta harvinaista herkkua, sitä ne todella ovat.