Urheilujuhlan tuntua

Päivän teemana oli äitini tasavuotissynttärit. Minun ikäni tietäen äitini täytti 50? No ei sentään niin nuori äiti. 60? – voisi olla mahdollista, mutta ei kuitenkaan. No entäs 70? niitä synttäreitä vietettiin 10 vuotta sitten Haikossa. Siis tänään Murmelin kasikymppiset Maikkulan kartanossa.

Aamupäivä erinäisiä järjestelyjä (mummun facebook 🙂 ja kukkia, ja kamppeita ja päivänsankari jne.).

Iltapäivälllä istahdimme Maikkulan kartanon kustavilaiseen saliin päivälliselle. Mennessäni hakemaan päivänsankaria alkoi sataa. Aivan kuten pari tuntia oli ollut odotettavissa. Ukosti. Satoi. Silloilla rakeet olivat peukalonpään kokoisia. Ihan mahdoton sade, – urheilujuhlan tuntua.

Ja Maikkulaan. Tämä oli kolmas kerta kun minä olen kyseisen juhlapaikan varannut juhlia varten. Karonkkani ja promootiopurjehtus ja nyt … Ja joka kerta satanut rutkasti. Veljeni totesikin, jotta jos lokakuusa on juhlat, kannattaa pistää minut varaamaan.. On takuuvarmasti lämmin kesäsade tiedossa!

Meitä oli juhliin kokoontunut tasan tusina. Ja ääntä kuin parissa tusinassa, – tarjoilija (kerrassaan asiansa osannut ihminen) kävi välillä kertomassa, että ”te olette kyllä hassu perhe”. Ja päätti tarjota meille bonuskahvit…

Ruoka oli oivallista (merikrotti lisukkeineen olisi kaivannut rutkasti suolaa) mutta muutoin kerrassaan maukasta (mukavasti ”pakattu suklaakakku” totesi Juniori jälkkäriksi valitusta mutakakusta). Miljöö toi muistoja. Muistoja olisi ehkä voinut kuulla enemmänkin.. Muistot ovat ihmiselle hyväksi, – toteaa historioitsija. Muutakaan kun ei voi. 🙂 Mukavaa meillä oli ja muistoja syntyi lisää!