Leuto, lämmin, lussakka, leppeä? Ei vaan lösö! Aamun rullislenkillä olin läkähtyä! Mutta en valita. Ukkosta edeltävä hellekin sopii minulle paremmin kuin kylmä kesä. Rullistelu sopii minulle paremmin kuin loputon taapertaminen.
Kotipäivä. Ja saimme kuin saimmekin eksnaapurit piazzallemme. Teimme ”suolakalaa”. Sekä siika että kuha pakattiin suolakuoreen ja pistettiin uuniin. Systeriltä vohkittu idea. :=) Eihän ole mitään erityisen kaunista mutta sitten sitäkin makoisampaa. Ja sille yrtti-öljykastike. Voisin kirjailla resehtin tässä joku päivä…
Kuvailinkin pihalla tänään. Arvaa kumpi puoli piazzan verbena-penkeistä saa enemmän valoa? (klikkaa kuva suuremmaksi)
_____________________________
Käytä neljä minuuttia elämästäsi, klikkaa nuolesta ja nauti! Puolivälin jälkeen tahti vain paranee!
Tämän jälkeen ei voi kuin laittaa hymyillen nukkumaan: voi soittamisen riemua!
😀 Onkohan tuo soittajapoika feikki? Vai ihanko oikeasti soittelee??
Tulin mökiltä ja luin nyt Italian matkaraporttisi. Kiitos hienosta kuvauksesta!
Aivan uskomaton pikkumies, saa kyllä välitettyä katsojalle tuon kaiken ilon ja riemun tunteen 🙂
Railaterttu, hyvälle tuulelle tuosta tulee.
Maija, oikeasti tämä Howard soittelee. Youtubessa on pätkä jossa hän jo kolmivuotiaana on isänsä bändin rumpalina.
Italian matkakertomus on vähän fragmentaalinen; niin kuin aina, kun matkalta palan sieltä täältä kirjoittelee, mutta ehkäpä sekin välittää jotain tunnelmasta. Matkan kuvasivustokin tässä tulossa kunhan lomakiireiltä 🙂 ehdin.
Henna, eikö? Tuo ilo ja riemu onkin se paras juttu. Varmaan joku muukin viisivuotias on noin lahjakas soittaja, mutta tässä tuo karisma!