Mutta tassapa tata raporttia eiliselta:
Rooman aamu. Herään kellon soittoon kesken unen: taas, niin kuin aina, oltuani viikon tai pari lomalla, näen unta esimiehestäni. Herätessä mietin miksi kellon soittoon, miksi jo vartin yli kuusi? On aika jättää Roomalle hyvästit. Jättää ystäville hyvästit. He lähtivät Suomeen, me samalla kyydillä Fiuminicioon, lentokentälle josta oli Aviksen vuokraamosta haettavissa auto (Finnairin plussapisteet jälleen hyödyksi!). Puolikymmeneltä Fiat Bravon keula kohti Toscanaa.
Rooman yllä paljon pilviä, jatkuva kuumuus enteili sadetta, ukkosta, mutta pian Autostrada ykköselle päästyämme taivas kirkastui, ja mittari näytti +30 C. Liikennettä tavattoman vähän. Emme olleet siitä pahoillamme.
Ennen puolta päivää olimme Umbriassa, jossa Orvieton keskiaikainen kaupunki linnavuorella houkutti. Ja kun meitä ei mikään estänyt, ajelimme sinne. Viehättävä pieni keskiaikainen kaupunki, jonka Duomo oli kerrassaan vaikuttava. Emme olleet siitä lukeneet, emmekä kuulleet etukäteen, mutta kerrassaan vaikuttava goottilainen kirkko.
Kävelimme centro storicossa, istahdimme cappuccinoille katselemaan orvietolaisten keskipäivän arkielämää, amerikkalaisten ja englantilaisten turistien lomaelämää ja pukeutumista. Lämmintä riitti.
Matka jatkui kohti San Gimignanoa.
Toscanan kaunis maaseutu, sypresseineen, keltaisine kukkuloiden päällä olevine villoineen, palatseineen, auringonkukkapeltoineen on kaunis, levollinen, – ja se tuo muistoja. Kolme vuotta sitten vietetystä viikosta Arezzon linnassa, pehtoren juhlaviikolta. Kauniita muistoja.
Tama San Gimignano on Toscanan yksi parhaiten säilynyt keskiaikainen kaupunki, jonka muurien sisäpuolella ei saa ajella autolla ja jonka muurien sisäpuolella on kuitenkin paljon taidegallerioita, museoita, kauppoja, enotecoja, hotelleja ja ristoranteja. Ja jonne olen varannut meille hotellihuoneen Bel Soggiornesta. Tämäkin rakennus on keskiaikainen, paksut kiviseinät ja linnakaupungin pääkaudun varrella. Parasta on näköala. Ikkunastamme näyttää tänään tältä. Ja amminta talla hetkella (n. klo 18.30) edelleen +36 C.
Siitä tulikin mieleeni että eilinen Rooman illallinen on vielä kertomatta. Paikka oli ristorante Polese, jossa ystävämme asuessaan Villa Lantessa oli käynyt syömässä ja mekin pehtoren ja lasten kanssa uudenvuoden aatonaattona 2006. Polese on Corso Vittorio Emmanuellen varrella. Istuimme ulkona. Kuusi henkeä antipastit ja/tai primit ja secondit contorneineen ja vielä dolcet (tartuffo-jätskiä ja pannacottaa) sekä kaksi pulloa viiniä teki yhteensä 190 euroa. Suomessa ei edes alvin laskemisen jälkeen syödä niin hyvin niin edullisesti. Bon appetito!