Olen ennenkin huomannut tämän: helteellä näkee enemmän unia, enemmän painajaisia. Niinpä olen koko loman ajan nähnyt paljon unia, paljon painajaisia: milloin on ollut talvisota Hangasojalla, milloin olen unissani palannut takaisin teinivuosien epävarmuuteen ja ahdistukseen, milloin pihamme on kasvanut niin täyteen puita ettei sisälle pääse tai kuten viime yönä: pari mukavinta opiskelijaani olivat sittenkin päättäneet valita väitöskirjojensa aiheet niin, että niistä koituisi minulle ohjaajana ongelmia! Tiedän etten ole ainoa, jolle helteet merkitsevät tavallista vilkkaanpaa unielämää. Mistä se johtuu?
Helteet tosin taitavat olla ohi. Ainakin joksikin aikaa. Ja tietysti ne piti tänään loppua kun meillä oli illansuuksi sovittu viinikerhomme piknik. Meitä oli keskustassa kahdeksan ihmistä reput ja korit täynnä herkkuja valmiina nauttimaan niistä jossakin Oulun puistoista tai Nallikarissa tai jossain. Pyörät parkkeerattuna kaupungintalon eteen valmiina lähtöön, mutta pilvet näyttivät siltä kuin sitten olivatkin. Sateisilta! Suunnilleen juuri kun ensimmäiset pisarat tipahtelivat hipsuttelimme yhden kerhomme jäsenen kotiin. Siellä me ”luonnonhelmassa”, tuomiokirkon kupeessa olevan kerrostalon viidennnen kerroksen kaksioissa nautimme piknik-eväät ja vaihtelimme kesäkuulumiset, maistoimme muutaman viinin. Vanha Alsacen riesling ehdoton ykkönen! Menihän se noinkin. Hyvin meni.
Nyt sateen mentyä, kylläisenä on hyvä mennä nukkumaan …