Dolce far niente

Keskiviikkoiltapäivänä lämpöasteita lähemmäs + 40 C. Minulle ei tietenkään liikaa, joskin on todettava, että kaupunkilomalla riittäisi vähän vähempikin.

Mutta palataanpa taas eiliseen. Siis aamulla Piazza Barberinilta Via Sistinaa pitkin kohti Espanjalaisia portaita ja Trinita di Montia. Monta pientä putiikkia sai meidät matkan varrella piipahtamaan, jotain pientä löytyikin: pellavainen salsahame on aina tarpeen.  🙂

Dolce far niente – mitääntekemättömyyden ihana nautinto (chillailu? nuorison sanavarastossa) jatkui kulkien kohti Pincion näköalapaikkaa. Aurinkoinen vanha Rooma kauniisti panoraamana edessä. Kuvaamme Roomaa, maisemaa ja toisiamme. Ja vesipullo kioskista kolme euroa. Olemme lähellä turismin syvintä olemusta.

Laskeudumme alas Pincion kukkulalta Piazza del Popololle. On kuuma. Eikä Santa Maria del Popolon restaurointityö ole vieläkään valmis. En siis tälläkään matkalla vielä sinne pääse.  Tästäpä hyvä syy tulla vielä joskus uudelleen Roomaan. On ylläpitoproseccon aika, ja istahdamme katselemaan aukion ihmisvilinää, höpöttämään.

Tauon jälkeen kohti Augustuksen mausoleumia ja sen viereen valmistunutta uutta Ara pacis -museota. Augustuksen rauhanalttari on saanut suojakseen rakennuksen, jonka arkkitehtuuri on jakanut roomalaisten mielipiteen. Me kyllä pidimme kontrastia onnistuneena. Alttari kylpi valossa.

Via Ripettalta siirryimme Via della Crocelle – il pranzo! Lounas enotecassa, jossa ihanan viileää, jossa hyvää ruokaa ja erinomaista viiniä. Lounaan jälkeen hajaannumme: pehtoren kanssa me lähdimme kävelemään kohti Via Venetoa. 1950- ja 60-luvun La Dolce Vitan näyttämöä. Kadulla on vieläkin sellainen ylellinen, porvarillinen häivähdys julkkisten elämästä. Miksikö me sinne? Hard Rock Cafe, naturalmente. Nuorisolle tuliaiset.

Viiden jälkeen, pitkästi toistakymmentä kilometriä kävelleinä hotelliin, ja vuorossa hetken huilaus.

Illallinen Isola Tiberinan, Teverejoen keskellä olevan saaren, ”sillankorvassa”. Ristorante Sora Lellassa meillä on juhlaillallinen; porukkamme nuorinkin on vihdoin! puolenvuosisadan iässä, mistä saimme hyvän syyn syödä pitkän kaavan mukaan, pitkään. Perinteistä roomalaista keittiötä edustavan ravintolan listalta kukin valitsimme mieleistämme. Minun pääruokani oli Trippa alla romana. Kaikkea on kokeiltava. Lehmän mahalaukkua! Se oli hyvää! Kastikkeessa paljon tomaattia ja parmiaggianoa, mutta ei minun tarvitse toista kertaa trippaa tilata. Varmaankin roomalaisen keittiön antimista löytyy minulle muuta makoisaa …

Lazion punaviiniä ei ole koskaan tullut nautittua. Sora Lellassa nautimme Mater Matuta 2007 Vino Rosson ja pidimme siitä hyvin paljon, ja taisimme pitää olostammekin, … Dolce far niente.

Juhlaillalliselta Lungotevereä pitkin hotelliin. Rooman lämmin yö, valot heijastuivat jokeen, jossa yllättävän paljon vettä  ja kaikki hyvin.

Tänään keskiviikkona: edelleen liian lyhyen yöunen jälkeen päätämme aamiaisella, että kuljetaan aamupäivä pareittain; kolmessa päivässä on näkemiset priorisoitava, kaikki eivät ehdi kaikkea. Me pehtoorin kanssa suuntasimme Campo di Fiorille.

Fiorin torilta (kuvassa kesäkurpitsa kukkineen, vrt. ma illan antipasti) Largo Argentiinalle, jossa oli kaivaukset menossa, niin kuin siellä kai aina on, mutta ei ollenkaan kissoja. Toisin kuin aina ennen on ollut. Antiikin rauniot kun ovat olleet Rooman kulkukissojen ”hotellina”. Kuvatessani siellä pehtore meni pankkiautomaatille ja hetken nihkeä huoli: automaatti nielaisi kortin! Noh, saatiin pois kuitenkin. Huh!

Campodigliolle noustessa oli jo kuuma! Mielettömän kuuma. Vittorio Emmanuelle -pytingin portailta seurasimme mielenosoitusta joka järjestäytyi Piazza Venetsialla ja joka sai aikaan valtaisan metelin. Carabinierit ja polizia huudattivat torvia ja autojen töötit soivat. Näytelmä sinänsä.

Fontana di Trevillä meillä on meeting ystäviemme kanssa: kolikot lähteeseen ja lounaalle. Spaghetteria, jossa on tarjolla 50 erilaista kastiketta spaghetille (toki siellä on muutakin ruokaa), tarjosi meille oivallista einettä.

Lounaan jälkeen yritimme porukalla mennä Pasta-museoon, mutta se on suljettu (toisin kuin nettisivut kertovat). Mitäs sitten? Pehtore ja meitsi päätimme lähteä katsomaan San Lorenzon kirkkoa. Olisi nähtävä se (palaan asiaan myöhemmin). Mutta helteisen kävelyn jälkeen jouduimme toteamaan: ”Chiuso”. Kiinni. Jonkin matkan päässä Santa Maria Maggioren kirkon ovet olivat auki. Sekin oli ennennäkemätön kirkko, ja kovin kaunis se oli.

Tässä vaiheessa päivän kilometriluku askelmittarissa jo yli 10 km ja lämmintä varmasti lähemmäs 40 C  ja lisäksi ukkosta ilmassa (muutama pisara vettä tulikin), joten otimme taksin. Sen takapenkillä saimme hyvän saitterin (Colosseumin satojen metrien mittaiset jonot ja Circus Maximus tuli ”kaupanpäällisenä” nähtyä. Lungoteveren ruuhkassa ihmettelimme – taas  kerran – roomalaisen liikenteen sujuvuutta ja sitä kuinka tööttäily on liki loppunut (kielletty?). Ja skootterit upeiden Ferrareiden ja Lancioiden ja Alfa Romeoiden välissä pujottelevat niin, että heikompia hirvitti.

Ja mitäs nyt? Arvaattekin! 🙂 On aika ryhtyä valmistautumaan La Cenalle. Viimeinen yhteinen illallinen, viimeinen illallinen Roomassa. Huomenna muut lähtevät Suomeen, me pehtoren kanssa kohti Toscanan keskiaikaisia pikkukaupunkeja ja Chiantin viinireittejä. Arrivederci!