Siinä vaiheessa kun opinnäytetöiden ohjauskoulutuksessa alettiin vihjailla freudilaisen teorian huomioimista ohjaajan ja opiskelijan välisessä kommunikaatiossa ja ohjausprosessissa aloin saada näppyjä. Koko työpäivä meni ohjausprosessikoulutuksessa. Tiesinhän minä, millaista siitä tulisi kun kasvatustieteilijät pääsevät kouluttamaan (ryhmäkeskusteluja, tikkupuheenvuoroja, fläppitauluille käytänteiden kokoamista, itsereflektiota, kellokierroksia ja jos jonkinlaisia ryhmätöitä). Mutta silläkin uhalla, että tiesin suunnilleen, mitä tuleman piti, olin ilmoittautunut ko. kurssin suorittamaan (se siis jatkuukin vielä ja siitä saa opintopisteitä!). No totta puhuen, ei ollut ihan mahdoton päivä ja kyllä sieltä varmasti jotain ensi syksyn ohjaussessioihin ja seminaareihin jäi hyödynnettäväksi.
Liekö teoriat ja ryhmätyöt aiheuttaneet sen, että ilta tuntui vaativaan jotain konkreettista aikaansaamista. Huvilan siivous, kesäkuosiin laitto ja ikkunoiden pesu tuntui hyvältä idealta. Oli ihana tehdä jotain näkyvää ja puhtaalle tuoksuvaa. Juniori maalasi Huvilan ulkoapäin toissa viikolla, joten minun ei tarvinnut jynssätä ikkunapuitteita, riitti kun pesin ikkunat ja kuurasin lattian, pyyhin hyllyt ja tuolit, hakkasin maton. Ikeasta perjantaina tuomat kukkakorit laittelin ikkunalle. Pieniä iloja. Naapurustosta kuului kun joku leikkasi nurmea, kujalla läheisen rivitalon isä lapsensa kanssa opettelemassa pyörällä ajoa, linnut lauloivat ilta-auringossa. Oli aika lämmin. Kesältä tuntui. Hyvälle tuntui.
Laitanpa viela tahankin: Taman skandinaavisempaa, puhdasta ( sanaleikki suotaneen !) sisustusta ei loydy mistaan. Raikas ja kesainen.
xoxo
Sanaleikkisi oikein osuva tähän kuvaan: aina Huvila ei näin puhdas – vaikka sinivalkoinen onkin – ole.