Kello on kymmenen. Ja Hangasojalla paistaa. Tästä tuvan ikkunasta kuvatessa näyttää nyt juuri tältä (klikkaa kuvaa, näen avautuvan näkymän paremmin):
Rovaniemen jälkeen ei juuri liikennettä, Vuotson jälkeen poroja. Eikä ollenkaan kulleroita tienvarsilla, ei vaikka niitä viimeiset viisi juhannuksen seutua on tapana ollut olla.
Kunhan saimme kassit puretuksi (sen jälkeen kun nuoriso ilmoitti tulevansa tänne, olen keräillyt ruokaa kasseihin ja kylmälaukkuun, Rovaniemellä käytiin vielä kaupassa, niin että pienen komppanian, tai ainakin joukkueen, voisin aika keposesti muonittaa) sytyttelimme tulet puron rantaan.
Istuskelimme. Tämä taivas, tämä maa … ei tätä voi kertoa, tämä täytyy elää…