Suomalaisen talonpojan perikuvana on pidetty Runebergin luomaa Saarijärven Paavoa, joka oli ahkera, pyyteetön ja Jumalaa pelkäävä. Myös Sakari Topeliuksen maailmankuvassa ja sitä kautta suomalaisille välittyneessä kirjallisessa kuvassa talonpoikaisen rahvaan luottamus esivaltaan ja Jumalaan oli ominaista. Kirjallisuuden kuvaa suomalaisesta talonpojasta maahengen elähdyttämänä, ahkerana ja rehellisenä miehenä jatkoi Santeri Alkio 1890-luvulle sijoittamassa romaanissa Pyydysmäen Erkki, joka
– – rakasti kotoista ruispeltoa. Se oli hänestä pyhä ja ihana – –
– – ruispellossa, kun sen tähkäpäät täyteläisinä ja kellahtavina aaltoilivat tuulessa elokuun aurinkoisena päivänä, oli jotain niin lumoavaa, ettei mikään muu suomalaisen maamiehen tunne voinut sille vertoja vetää.
Minun mielenliikkeeni ovat olleet kovin kaukana näistä suomalaisten talonpoikien mieltäylentävistä tunteista kun olen ollut maatöissä! Minua ei elähdyttänyt maahenki, eikä edes ajatus elokuussa ”vihannoivasta” kasvi-, kukka- ja yrttimaasta saanut minua romantisoimaan takapihan muutaman vaivaisen neliön kylvöpuuhia. Sääsket, kompostin viereen pesänsä laittanut vihainen varispariskunta, ja taas sääsket saivat kihisemään kiukusta. Eivät Runeberg ja Alkio kirjoita mitään sääskistä!
Samaa mietin kun eilen sain luetuksi Sillanpään 1930-luvulla ilmestyneen Ihmiset suviyössä. Ei ollut Sillanpäänkään kesäyössä sääskiä. Muutoin aika viehättävä ”minun aikakauteni” opus, tutkimusaikakauteni miljöö ja mentaliteetti siinä on kovin elävä. Ja niin kovin erilainen kuin Sillanpään Hurskas kurjuus, joka oli minulle aikanaan ravisuttava lukukokemus.
Jollei Sillanpäänkään kesässä ole sääskiä, niin Rantapellossa on! Nekin ovat saaneet minut kovin matkakuumeiseksi (mistä osoituksena mm. blogiasun muutos, mihin on vaikuttanut myös välähdykset Etelä-Afrikasta… taustakuva, otsikkokuva ja valokuvatorstain kuva siis sieltä) ja kaipaamaan mökille. Viikko enää…
Töissä alkaa olla todella motivoitumisongelmia. Tosin tänään taas niitä pieniä onnenrippuja kun oli publiikkipäivä: valmistuneita kandeja ja maistereita kävi heittämässä hyvästit ja kiittelemässä, … On se vaan mukava kun käyvät heippaamassa. On se. Ja vähän haikeaakinhan se on.
Maahengen runsautta
Poissa kaksi pitkää viikonloppua: ei Toripolliisia, ei onnikoita, ei TT-blogia. Ensimmäisenä sapattina bongattu (mm.) Hänen Pyhyytensä Konstantinopolin, Uuden Rooman Ekumeeninen Patriarkka Bartolomeos. Kröhöm!
Maahenki-kustantamo (www.maahenki.fi) myi XVII Ortodoksisten Kirkkolaulupäivien yhteydessä (Joensuu 11.-13.6) julkaisemaansa kirjallisuutta roimalla alennuksella. Siitä runsaudesta oli pakko ammentaa!
Piispa Arsenin ”Ikoneja kansalle” esittelee ennen Venäjän vallankumousta tehtyjä, suurten painosmäärien halpoja painokuvaikoneja. Sivu 77: Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä, A. Jaquot & Co:n kromolitografiapaino, Moskova. Härre Gyyd! Meillähän oli kotona prikulleen samanlainen, mutta pyöreälle (!) puupohjalle maalattu ikoni. Tietenkin ostin kirjan, ja lisäksi vielä ”Athos Luostarielämää Pyhällä Vuorella”, ym, ym…
Maahengen puutetta Rantapellonkujalla, Maahengen runsautta kapsäkissäni kotimatkalla.
Maahenki connecting people.
Parahin Koivu,
kuulostaa siltä että olet todella päässyt ammentamaan hengen ravintoa ja maahenkeä oikein ison sadon. Sellainen tekee hyvää. Olen iloinen että olet kuitenkin matkaltasi palannut TT:n pariin.