Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee.
F. E. Sillanpää, Ihmisiä suviyössä
Pitkän yöunen jälkeen hieno aamu, aurinkoa, kuruissa kävelyä, korvasienien etsimistä (löydettiinkin, vähän tosin), itikatonta aurinkoa, nuoremman nuorenparin kanssa Kuukkeli-kaupassa, saunan lämmitystä ja ruoanlaittoa yhdessä, puron rannalla oloa, kuvaamista, notskilla myöhäinen lounas, vanhempi nuoriparikin tuli – iloksemme. Rauhallinen illallinen – maistuihan se. Pian alkanee peli-ilta.
Meillä on täällä nuoret, Lapin luonto ja loma.
Ei meiltä mitään puutu.
”Der Herr ist Meine Hirte, mir wird nichts mangeln.”
”Ižändü on minun Paimoi, minul ei rodei hädiä nimis.”
Itikatonta aurinkoa?! OIKEASSA Lapissa! Jotain teiltä siis kuitenkin puuttuu, vaan ei puutu (itikat) meiltä! Kiireestä kantapäähän Offattuna hain saunavastat (kaksi kammitsaa) urbaanista lähimetsästä – sadat/tuhannet inisijät seuranani.
Puoliurbaani juhannuksemme: sauna, cava, lohi, Riesling, punainen juhannusjuusto.
Hyvää Juhannusta teille – Hangasojan onnen myyrät!