Kello oli kolme aamuyöllä kun olimme kotona. Kolme! Vappuyönä. Enpä muista milloin on viimeksi juhlittu noin myöhään. Siis viihdyimme ystävien luona vallan mainiosti, mihin ei vähäisimpänä syynä ollut nauru. Nauroimme eilen illalla ja yöllä niin paljon, että jos nauru pidentää ikää, saimme ainakin puoli vuotta lisää elinaikaa. Söimme ja joimme ruhtinaallisesti. Mutta parasta olivat hervottoman hyvät jutut. Ja musiikki. Ystävämme olivat saaneet vieraakseen meidän vakiporukan lisäksi ystävänsä Espoosta. Ammattimuusikko nosti illan musiikillisen annin konsertin tasolle! Piano ja kitarat soivat, viini virtasi, laulu raikui. Oli Vappu!
Yollä lähtiessämme esitimme porukalle kutsun tulla meille ”ylläpitokuohuvalle” – ennen vappulounaalle kaupunkiin menoa. Pikkubrunssikutsuumme vastasi myöntävästi kuusi henkeä. Miehet tulivat taksilla, naiset usvaisesta, pilvisestä vappusäästä huolimatta, kävellen. Alkuiltapäivästä pääsimme uuteen nousuun: kuohuvat ja tapakset La Festassamme palauttivat elämän. Nauru palasi.
Vaikka olimme jo aamusta pehtoorin kanssa lenkkeilleet (merestä on sentään lähteneet jäät! vaikka kylmää ja sateista on vieläkin) päätimme pikaisen minibrunssin tarjottuamme ja vieraiden lähdettyä innostua vielä pyöräilemään: tavoitteena tervehdyskäynti eksnaapureiden luona. Vuosikausia on heidän kanssaan Vappupäivänä kuohuva nautittu, niin tehtiin tänäänkin. Perinteistä on parasta pitää kiinni!
Äsken lapset kävivät syömässä, tytär tuli haalareissa :D. Kaikenlaista vappuruokaa (eikä todellakaan nakkeja ja perunasalaattia) kokkailin. Uupunutta oli nuorisokin. Mutta neljästäänkin nauru jatkui… On vaan niin hyvä nauraa välillä. Nauru on hyväksi.