Tervetuloa kuvareissulle, minivaellukselle UKK-kansallispuistoon. Lähtö aamukymmeneltä. Mittarissa vain + 13 C, mutta aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Reitin alkupiste on Laanilassa, josta lähdetään eteläisen reitin kautta Piispanojalle (Palo-ojalle, Laaniojavarteen) ja sieltä edelleen kohti Prospektorin kaivosta.
(Useimmat kuvat suurenevat klikkaamalla)
Reitti on helpohko (korkein nousu vain 340 mpy), eikä kovinkaan pitkä (kuutisen kilometriä), mutta latupohjan sohjoinen lumi tekee tepastelusta tavallista kuluttavampaa.
Ja matkan varren monet maisemat, tulvapaikat, kurun pohjien kauneus palkitsevat.
Puro ei solise jollei siinä ole kiviä.
Ei muita ääniä kuin vesi ja linnut. Ja välillä ei niitäkään. Tämä luonto, tämä elämä.
Kelot ovat kiehtovia, ja toisiaan tukevia 🙂
Lämpötila nousi jo reitin alussa (+ 20 C)… ja villapusero alkoi olla liikaa!
Poikettaisiinko Rumakurulle, ehkäpä ei. Kuru on oikeasti tosi ruma. Kuvassa taustalla Vahtamapää, jonka rinteille aurinko sulattaen paistoi …
Latupohjalta EI kannata astua sivuun. Lunta on vielä saappaanvarren verran!
Tauonpaikka.
No ei meillä ollut aikomuskaan tulille ryhtyä
Hiljalleen kohti kaivosta.
1900-luvun alun kultakuume sai aikaan tämänkin kaivoksen nousun ja tuhon…
Kun ei kerran ole sesonki … jätimme taas monotanssit väliin. Siis kolmituntisen reissun jälkeen mökille. Hieno reissu oli.
Ja iltapäivällä toinen hienon hieno elämys! Once in a lifetime! Tulva. Lumen Jättö Päivä – kuten paikalliset sanovat. Hangasojasta tuli HangasVIRTA. Vaadimme nimen muuttamista, River Hangas! Huomenna laittelen tähän tulvakuvat!
Olipas siskolla (harvinaisen) fiksu pläjäys
Kiitos vaellusseurasta. Silmät sai lepoa! Ajatus ruokaa!
Oho, veljenihän (lähes) retosteli. 🙂
Mukava kun viihdyit völjyssä, Maija.
Kiitos kun otit mukaan tälle reitille.Miten talvisen näköistä tuolla viielä onkin!
Hienosti mukaan FB sivuille! Upea kevat matkakirja, upea pari ja upea tunne! Kiitos!
xoxo,i
Yaelian, talvista mutta lämmintä oli. Hienoa että olit mukana.
Irma, you are welcome! Meillekin – muka jo kokeneille, heh! – se oli upea kokemus. Sama reitti patikoitu (hiihdettykin kai) pari kertaa ennenkin, mutta nyt hommassa oli jotain erityistä. Lumi ja lämpö, vesi ja valo. ja se ettei nähty ketään muita.