Heti aamulla salilta tullessa, ennen suihkuun menoa käynnistän tietokoneen, kärsimättömänä odotan että sähköpostiohjelma aukeaa ja katson äkkiä viestit: Agricolan listalta kaksi minulle tarpeetonta viestiä (valtakunnallinen historia-alan tiedotuslista: ”Taidehistorioitsijan lomasijaisuus Suomen Pankissa” ja ”Cities in a Globalising World, Helsinki 20.05.2010”), yksi yöllä prosemmaa väsännyt opiskelija kyselee neuvoja (lue: kaipaa tsemppiä), kommentti-ilmoitus blogista (Kiitos, Irma) ja yksi kokouskutsu (professorien valintatoimikunta). Siis ei vastausta eiliseen viestiini.
Töissä heti kone käyntiin, odotus, että sähköposti aukeaa. Ei mitään uutta vielä. Sitten joka välissä tarkistan viestit: ne ovat vain tavallista höpinää ja tavallista työasiaa. Sentään yksi ystävän lounaskutsu ensi viikolle. Taas opiskelijoiden loppukevään huoliposteja, kokousmuistioita, ilmoituksia koulutuksesta ja sen sellaista. Eikä kirjeeseeni vastausta, jota odotan.
Ennen maapostin aikaan saattoi vain kerran päivässä pettyä ja sitten oli vain siirrettävä odotus seuraavan päivän postinjakoon, mutta sähköpostin kanssa olet koko ajan vähän varppeilla. Ja petyt sata kertaa päivässä.
Ja sitten kun tuletkin palaverista onkin ruudulla odottamaton, ennalta-arvaamaton pieni kirje. Se on oikein mukava pieni kirje. Se ei ole se, jota odotin, mutta tämä pieni kirje teki olon oikein mukavaksi.
Pienen mukavan kirjeen jälkeen meni monta tuntia ennen kuin muistin taas odottaa sitä vastausta, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä.
Sekavaako? No niin ollut tämä päiväkin.
Kirje #1:
”Tänään tekemälläni päätöksellä olen nimittänyt teidät, FT Reija Satokangas, Suomen ja Skandinavian historian henkilökohtaiseksei ylimääräiseksi yliopistonlehtoriksi. Teidät vapautetaan hallinto-, kokous- ja palaverivelvotteista. Tutkimus- ja opetustehtävien hoitamisesta jättänette vapaamuotoisen esityksenne minulle syyskuun 2010 aikana.”
Lauri Lajunen, rehtori
Kirje #2:
”Tänään tekemälläni päätöksellä olen nimittänyt Teidät, Mme Reije Sattokanas, Italian, Espanjan ja Ranskan (Alsace) ravintoloiden Michelin-testaajaksi. Sopimuskauden pituus on yksi (1) vuosi, ja raportteja odotamme valitsemastanne ajankohdasta alkaen viidestäkymmenestä (50) ravintolasta (liite). Kaikki matkustus-, majoitus- ja ylläpitokulunne katetaan. Suostunette myös nimelliseen 7500 euron/kk (puht. kät.) kulukorvaukseen vaivannäkönne palkaksi.”
Pascal Rémy, Chef, Trois étoiles au Michelin
Miten lähelle veikkaukseni osui?
Riemullista, Koivu! Kuinka hyvin sinä minut jo tunnetkaan! Kuinka hyvin arvaatkaan minun toiveeni ja unelmani!
Koivu on blogisi ylin kommentointimestari. Tämä oli loistava ”veikkaus”. Hienoa.
Railaterttu, usko pois, että olen iloinen kun minulla on Koivun kaltainen kommentaattori 🙂 – ja ystävä.