Sanat eivät riitä kertomaan, tai ovat ihan turhia. Kuvat kertovat aika paljon siitä hyvästä, mistä saimme eilen sisareni luona nauttia. Valitettavasti maistiaisia ei voi netin kautta tarjoilla… leipä, sitruunasorbetti ja pinaattilasagne (kaikki itse alusta asti tehtyjä, luonnollisesti 🙂 ) olivat ylivertaisia. Ja suolakala, tai kala suolassa. Sellaista en ole ennen syönyt, pehtoori on, ja sanoi että systerini tekemä oli parempaa kuin Kataloniassa kalaravintolasa tarjottu. Kaikki oli hyvää, erinomaista. Ja ylöspano! Minäkin pidän ruokalistojen värkkäämisestä ja kattamisesta, mutta … no katsokaapa itse!
Tästä se lähtee: (kuvat suurenevat klikkaamalla)
Olin sen verran täpinöissäni ruoasta ja meidän oli vain niin hyvä istuskella ja olla, jutskata ja nauttia, että Iijoen kaunis maisema jäi kuvaamatta. Iijoki oli kaunis, kimmeltävä. Kunnes yhtäkkiä vetäytyi kylmän sumun taakse. Veden äärellä oli hienoa. Rauhallista. Leppoisaa. Kovin helppo olla.
Tänään sitten? Sunnuntai. Siis paljon puuhia. Mukavia puuhia. Iso osa päivästä kulunut kesäkukkia hankkiessa ja laittaessa. Säynäja-ahon puutarhalle ajelimme ja latasimme auton täyteen, itse asiassa piti käydä toinenkin reissu hakemassa loput. … Puutarha on siisti, palvelu hyvää ja mutkatonta, kukat ja taimet erinomaisia, olemme ”aina” hankkineet kesäkukat sieltä. Voimme lämpimästi suositella.
Purkissa on vain yksi ruusubegonia
Ainakin kymmenen vuotta olen laitellut ikkunanaluslaatikoihin ja portinpieliin Japanin kelloja (tunnetaan myös miljoonakellojen nimellä), seinäruukkuihin surffinoita ja autotallin nurkalle pelakuu-lobelia -ruukun, mutta nyt on uudet tuulet pihalla!
Meillä on riippupelargonioita ja mukulabegonioita. Ja daalioita.
Voi kunpa saisin ne elämään ja kukkimaan …
Kuinka hyvältä tuntuu minusta, kun saan sydämestäni tuntea sitä yksinkertaista ja viatonta iloa, jota ihminen tuntee, kun hän voi laskea pöydälleen kaalinkerän, jonka hän on itse kasvattanut, ja kun hän samassa silmänräpäyksessä voi nauttia, ei ainoastaan kaalista, vaan kaikista niistä onnellisista päivistä, siitä kauniista aamusta, jona hän sen istutti, ja niistä ihanista illoista, jona hän kasteli sitä ja joina hän iloiten katseli sen edistymistä ja varttumista.
J. W. von Goethe
Kasvimaa on vielä laittamatta, mutta joskopa ensi viikonloppuna ehtisi…
Nain paljon kaikkea hyvaa; eika kukaan ole kommentoinut! Kauniitt kattaukset, makoisenkuuloista ruokaa ja hyvaa seuraa…
Elaman kohokohtia.
Kiitos Irma sinulle. Samoista jutuista tunnumme tykkäävän.
Kalaa suolakuoressa, ihanaa! Ja kattaus on hurjan kaunis, kyllä kelpaa herkutella 🙂
Pinea, kala todella oli ihanaa. Olet oikeassa, kyllä meidän kelpasi.
[…] voi olla laittamatta tätä linkkiä nyt tänne sivuilleni: Ateria, jonka tarjosin jokin aika sitten. Miksikö nyt sivuilleni? Sen tähden, että käännettyjen […]