Antiikin maailmassa Delfoita pidettiin maailmannapana. Mytologian mukaan Zeus lähetti lentoon kaksi kotkaa maailman ääristä, maailman eri laidoilta, ja siihen, missä kotkat kohtasivat, Zeus heitti kivipaaden merkiksi. Kivipaasi on Delfoissa; siinä oli antiikin ajan maailman keskipiste. Mekin on käyty tuohon kivipaateen nojailemassa, – vuonna 1982 Kreikan ekskulla. Paikka on siis nähty – ja kieltämättä vaikuttavaksi todettu – , silti, siitä huolimatta Delfoi ei ole meidän maantieteellisen maailmankaikkeutemme keskipiste.
Meidän kartassamme keskipiste on piirretty Hangasojan rantaan. Karttakeskukselta saa tilata kartan, jonka keskipisteen voi itse valita ja joka on muovinen. Mekin olemme tilanneet kartan; sen keskipisteenä on Myötätuuli, siis mökkimme. Tai tarkkaan ottaen rantasauna. 🙂
(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Kartta on tunturissa kulkiessa hyväksi havaittu: ei rypisty repussa ja sadekaan ei haittaa… Tänään emme ole karttaa tarvinneet: olemme olleet ”keskipisteessä” ja sen liepeillä aika tiiviisti.
Aamuyöllä satoi rajusti. Eikä aamupäivälläkään vielä paistanut: siis oivallinen keli siivota. Matot pihalle ja sitä rataa. Pientä liiterisouvia ja sitten: rantasaunaan! Puoleltapäivin rantasaunaan. 🙂
Putsattua ja putsattuna oli aika lähteä shoppaamaan. Saariselällä ei ole auki paljon muuta kuin huoltsikka ja Kuukkeli. Kuukkelin kehityksen – ”Pohjois-Suomen suurimmaksi tavarataloksi” kuten mainosteksteissä lukee – olen vuosikymmenien kuluessa nähnyt. Pienestä kahden tädin pitämästä putiikista supermarketiksi, jossa on kaikkea. Paino sanalla kaikkea.
Mainosten ja kylttien ”layout” on yhtä yltäkylläinen kuin koko kaupan sisältö, ja – kuten eilen otetusta kuvasta näkyy – ympärivuotinen joulukoristelu kuuluu asiaan. Nyttemmin kaupan valikoimat ovat jotensakin järjestyksessä mutta niin ei ole aina ollut. Kerran tytär löysi pitkän etsimisen jälkeen huulirasvat suksivoidehyllystä, mitenkään tavatonta ei ollut, että jukurtit olivat oluthyllyssä, ja että puolet kaupan käytävistä olivat niin täynnä purkamattomia laatikoita, että liikkuminen kärryjen kanssa oli kovin vaikeaa…
Kuulutukset englanniksi ovat ohjelmanumero sinänsä: ääntäminen on jotain hulppeaa, jonka matkiminen on tyttäremme bravuuri! Hyllyjen tekstit ovat paikoin suomeksi, japaniksi ja/tai venäjäksi… ja jo suomenkielisten tekstien oikeinkirjoituksen korjaamisessa kuluisi tovi. Mutta tästä kaikesta huolimatta: Kuukkeli on must. (Ja Kuukkelin savupororieska ainutlaatuista ja ylivertaista.) Viereinen Siwa ei ole onnistunut Kuukkelin asemaa horjuttamaan.
Kuukkelin tarjontaan ei ole syytä varauksetta luottaa, ei varsinkaan näin sesongin ulkopuolella. Joten onneksi toimme Oulusta parsaa ja prosciuttoa. Niitä olisi ”Pohjois-Suomen suurimmasta tavaratalosta” ollut turha etsiä. Vinkki: keitä parsat paistinpannussa! Ei tarvita mitään erillisiä parsakattiloita.
Keitä kuorittuja parsoja vajaa 10 minuuttia kiehuvassa, reilusti suolalla maustetussa vedessä, tarjoa Knorrin valmiin Hollandaise-kastikkeen (tosihyvää! ei paljon kannata ruveta itse vispaamaan) ja Parman kinkun kanssa. Lämminsavu porokin olisi varmasti sopinut…
Entäs sitten parsaviini? Vakiosuositushan on Sauvignon Blanc, mutta kun se ei minulle maistu. Eikä Saariselän Alkon valikoimat Viogneria tai hyvää Pinot Grisiä tms. tunne, joten päätimme kokeilla Dopff & Irionin Muscatia. Ja sehän skulas! Hyvin toimi. Viinin mausteisuus pärjäsi parsan ominaismaulle oikein hyvin. Täydensi sitä. Ja Parman kinkun suolaisuus tasoitti makua oivallisesti.
Iltapäivällä jo paistoi. Nyt paistaa. Huomenna paistaa.