Ei simaha! Ei menny niinku Strömsössä! Huonosti pelittää. Tää ei nyt skulaa. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!
Jo siitä, että herään aamuyöllä – onnistumatta sen jälkeen enää kunnolla nukkumaan – pitäisi tietää, ettei päivästä voi odottaa parasta mahdollista. Huolta (vaihteeksi murmelin kanssa lääkärissä), hermostuneisuutta (minä en ehdi millään kaikkea!), pieniä töpeksintöjä (veroilmoituksen tarkistamisen jättäminen viimeiseen iltaan), ärsytystä (kokouksessa vaivoin pysyin hiljaa), unohtelua (eväiden unohdus oli pienin ongelma), liikenneagressiota (pelkkiä punaisia liikennevaloja ja vilkutta ajavia kanssa-autoilijoita).
Tätä kaikkea ryyditti fyysisesti huono päivä: siitepölyallergia, joka sai sivustatukea iltapäivän arkistokäynnistä, valvomisesta väistämättä seurannut väsymys, taas riivatun kipeäksi äitynyt olkapää ja viikonlopun herkuttelujen jälkeinen pahimmanlaatuinen paksukaisolo!
Ehkä en jatka. Huomenna on parempi päivä. Varmasti.