Tänään luin Terveydenhoito-opasta vuodelta 1928. Ei, en etsinyt murmelin vatsataudille selitystä, vaan ihan [historian] tutkimusmielessä kirjaa lehteilin. Ja tähän kohtaan jämähdin:
”Askartelu sellaisissa yksinkertaisissa toimissa, jotka ovat loitolla itsekunkin vakinaisista virka- ja ammattitehtävistä, tuottavat lepoa ruumiille ja sielulle. – – Se joka vuosittain voi viettää jonkin aikaa maaelämän hiljaisuudessa ja niin lähellä luontoa kuin suinkin, hän on, oleskellessaan ulkona paljaan taivaan alla auringossa ja raittiissa ilmassa, tutkiessaan kukkien ja kasvien orastamista ja kukoistusta ja eläinten pienempiä yksityiskohtia myöten niin mielenkiintoista elämää, oppiva, että luonto on ystävä, jonka luokse voi paeta aina uudelleen löytääkseen voiman lähteen uudistumiseksi, terveydeksi ja nuoruuden ja elämänuskon säilyttämiseksi.”
Kunhan minulla on huomenna (läsnäoloa vaativat) työt tehty ja vastaanotto pidetty, on aika lähteä pohjoiseen. Aika lähteä Myötätuuleen. Maija Paavilaisen kirja Myötätuulta oli myös kaivettava esiin. En tiedä kuinka monta pientä runo- ja aforismikirjaa Paavilainen on julkaissut. Minä olen saanut lahjaksi/hankkinut puolenkymmentä. Tämä Myötätuulta on tietysti nimensäkin takia läheisin. Ne ovat ylivertaisia, ylivertaisia pienessä suuressa sanomisessa.
Hienoa terveydenhoidon opastusta vuosikymmenten takaa! Omaan mieleeni kun ovat kouluvuosilta iskostuneet lähinnä (1) ilma- ja (2) Kuhne-kylvyt.
(1) Ohje ilmakylpijälle: Riisutaan ilkosilleen, avataan ikkuna, otetaan askel kohti ikkunaa ja ojennetaan kädet suoriksi yläviistoon. Mm. tätä oli terveydenhoito 1950-luvun oppikirjoissa.
(2) Entäpä ”kuhnehtiminen”? Puhuttiinko siitä koulukirjoissa. Olen vasta hiljakkoin oppinut, että Kuhne-kylpijä ei ”kuhnehdi” (=loju laiskana) kylpyammeessa. Nimen takana on Herr Prof. Dr. Dr. Louis Kuhne. Hän opetti, että kehon kuona-aineet puhdistuvat kun keskiruumis upotetaan kylmään (!) kylpyyn. Jalat ja hartiat saa pitää lämpimänä. EI siis lääkkeitä! EI leikkauksia! Ja mikä uskomattominta: silloin tällöin uutisoidaan vielä NYTkin pölvästeistä, jotka pyrkivät voittamaan esim. diabeteksen Dr. Kuhnen kylvyillä.
Oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi ”eläinten pienempien yksityiskohtien tutkimista”. Eläimet miellän tässä ”pienemmiksi”; hyönteisiksi ja muiksi selkärangattomiksi. Menetelmä on ruumiille vahingollisten aineitten poistamiseksi taatusti yhtä tehokas kuin Herr Kuhnen erilaiset kylvyt.
Ilmakylvyistä puhuttiin kyllä tuossa em. teoksessakin, ei tosin ihan noin tarkoin ohjein.
Kuhne-kylvyistä ei mainintaa.
Minä lähden piakkoin mm. kuhnehtimaan (´lojua laiskana´ merkityksessä) pohjoiseen.
90-luvulla on viimeisin Kuhne-kylpyihin menehtynyt diabeetikko. Oli lapsi ja asui Ranualla, ei sen kauempana.
No huh! Ei Kuhnea enää!