Ette ehkä usko, mutta lumen sulamisen voi kuulla. Tunturissa ei kuulunut mitään muuta kuin lumen sulaminen.
Jo aamuyöllä uni muuttuu pirstalaiseksi ja kuuden jälkeen olemme molemmat enää puoliunessa, seitsemältä annan periksi ja lähden keittämään kahvia. Aurinko on paistanut jo monta tuntia, taivas on kirkkaansininen. Kirkkaan! Mietimme kovasti mihin suuntaamme: päätämme aloittaa tämän kauden vaellukset siitä, mihin syksyllä jäätiin: siis Iisakkipäälle. Mutta eipä sinne ollut nousemista, lunta on vielä etelärinteilläkin niin paljon, ettei sinne voi lähteä tarpomaan.
Siis Kaunispäälle. Tietä pitkin ylös ja etelärinnettä alas. Monesko kerta tänä vuonna? Ja taas kovin erilaista. Lumen sulamisen voi oikeasti kuulla! Sitä suli tänään yhtä paljon kuin pääsiäisenä tuli päivittäin. Varmasti kymmenen senttiä on hanget pudonneet. Meillä on ihan liikaa vaatteita. Aamuvarhaisuus ja turistien puuttuminen (emme nähneet ketään!) tekevät nekin lenkistä erilaisen kuin koskaan ennen.
Mietimme miksi puiden, koivujen (huom.! Koivu) ympäriltä lumi sulaa nopeammin kuin muualta. Korkeammat paikat ja erityisen hyvin auringon säteiden tielle osuvat paikat sulavat tietysti ensin, mutta miksi puiden juurilta lähtee lumi aina ennen kuin muualta? Jatkamme matkaa…
Saariselän keskustassa ei ole ketään. Olemme niin varhain liikkeellä. Ja kaikki hotellit ovat kiinni toukokuun. On aivan autiota. Vain Kuukkeli on auki. Kerron vaikka huomenna Kuukkelista… 🙂
Mökille palattua vähän pihapiirin putsailua, lumen lapiointia (= kevään tekoa), saunavesiä ja -puita kannellen. Aurinko houkuttaa mökin terassille kirjan kanssa. On ihana istua auringossa, lukea. Siten levätä.
Pehtoori sytytti helavalkeat*. Meidän helavalkeiden tarve oli vain saada lounas kypsäksi. 😉 Lounaaksi laittipraatvurstia. Makkara on vaan niin hyvää. Iltapäivä jatkui pihalla lukien, kuvaten.
Rantasaunasta uskaltauduin puroon. Voi jummi, kuinka oli kylmää! Mutta minä pulahdin!
Vieläkin paistaa. Korkealta. Siis ulos.
Omakuva ilta-auringossa matkalla liiteriin. Hih! … kaikkea sitä kuvaakin…
*Helavalkeita on poltettu jo pakanallisella ajalla, ja tapa jatkui katolisen kauden Suomessa. Tulien tarkoituksena oli pitää pahat henget pois, ja siten taata tulevan satokauden vilja ja suojata karjaa.