Valokuvatorstaissa on tänään haasteena kuva. Haastekuva on alempana. Oma vastaukseni on tässä.
Karhulan lasitehtaan pienet suolasirotinpullot olivat Tavastilan mummolassa kiehtovimmat esineet, mitä muistan. Sain niillä leikkiä siellä käydessämme. Mutta varovasti.
Onneksi leikin varovasti, – samaiset viehättävät pikkupullot (klikkaamalla kuvaa pienistä tulee isompia) olivat ehjinä vielä viime kesänä tädin keittiössä. Juuri kun olimme siellä käymässä oli tehty päätös Karhulan lasitehtaan sulkemisesta. Yksi osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa oli taas kerran päätöksessään. Vahinko.
Haastekuva oli siis tämä. Ja muiden vastauksia haasteeseen on täällä
Näissä on upeaa nostalgiaa ja ehdoton säilytyskohde tulevaisuuteen. Samalla pitää kehua upeaa blogisi ulkoasuakin! Todella kaunista!
No jestas, enpäs ollut tällaisia pullosirottimia ennen nähnytkään…antiikkisia ovat ja ihania!
Ihanaa vanhanajan tunnelma, hyvä että ovat säilyneet!
Ymmärrän miten hienoa oli saada leikkiä noilla pulloilla. Ja ihan pakko sanoa, sinulla on UPEA kuva, vanha ikkuna luukkuineen!
Hieno osa kulttuurihistoriaa on säilynyt – onneksi.
Kauniit pullot ja hieno kuva!
Tahtoo tuollaiset! Ihanat!
Miten ovatkin säilyneet lasten leikeissä..
Onpa erikoiset ja hauskat sirottimet ja historialliset:)
Kyllä noista kelpaa suolaa sirotella.
Teetee, kiitokset.
Kiirepakolainen, antiikkia, antiikkia, … taitavat olla jo keräilyharvinaisuuksia.
Arle, säilynyt vanha on hyväksi.
Kaanon, ikkunaluukut ovat Paikkarin torpasta. Lönnrotin synnyin- ja lapsuuskodista. Mukava että pidit bannerikuvasta.
Sirri, aikuisenakin pidän noista pulloista kovasti.
Talkkarit, olin niiiiiiin varovainen.
Inkivääri, niinpä.
Hoover, historiaa jolla on käyttöarvoa….
Hienot. En ole ennen nähnyt suolapulloja, niitä on kai valmistettu suht vähän
Söpöjä. Onneksi ovat tallella ja ehjinä vielä.
Arleena, en tiedä valmistusmääriä tai -vuosia. Muualla (en edes (lasi)museoissa – vaikka niitä on tullut aika monta koluttua – ole tuollaisia nähnyt.
Pantteri, onneksi. 🙂
hauskoja pulloja, hyvä oivallus!
Suolapulloja, enpä ole ennen nähnyt minäkään. Hienoja ’aarteita’.
Syötävän suloiset ovat – tai ei suolaa mahan täydeltä, joten sanonpa: ripoteltavan suloiset suolapullot nämä aarteesi ovat. Mutta varovasti, varovasti kannattaa pidellä, että säilyvät vaikka vuoteen 2999 (miten kauan lasi kestää, jos sitä ei ennen aikojaan vahingossa säre).
Kiva nähdä ja oppia uutta vanhaa.
Ari, kiitos.
Krisu, aarteitapa hyvinkin. Tädillä ovat. Osaa pitää tallessa.
Lastu, ”Ripoteltavan suloiset” … 😉 Hyvin toteat.
Suorastaan herkistävää.
Karhulan lasitehtaan työläisten ruokatilojen pöydillä oli 1960-.luvulla tällaiset suolapullot. Ne jäivät muistiini, kun vein lisäeväitä lisätyövuoroon jääneelle isälleni.
Peeta, sinäkin siis nähnyt noita ”livenä”. Viehättäviä, eivätkö vain?
Ja etunimesi? Sekin kovin viehättävä ja vallan erikoinen. Feminiini vai maskuliini? Lienetkö hoksannut, että minä keräilen myös vanhoja erikoisia suomalaisia etunimiä…
https://www.satokangas.fi/blogi/2008/11/erikoisten-etunimien-bongausharrastus/
Joten nyt sain yhden uuden nimen kokoelmaani. Kiitos siitä ja kommentista. 😉
[…] Iittala – Savoy, Satokangas, Karhulan Teollisuuspuisto, Karhula X Iittala – Karhu ja tähti, Terve.cz – […]
Mulla on kyseisiä pulloja kaksi kappaletta, mummon jäänteitä nämä. Olen desinglasin sivuillakin kysellyt hinta-arviota näille mutta kukaan ei tunnu tietävän näistä mitään. Myynti ollut mielessä mutta hankala myydä ilman todellista arvoa,tunnearvo on tietenkin lapsuuden muistojen myötä suuri. Jos joku on kiinnostunut ostamaan niin voin ittaa kuvat ja myydäkin jos hinnasta päästään sopuun 🙂
Hei Sini H., nuo on kyllä hienoja ja minullakin muistoissa pysyvät. Oletkos edes varma, että raskit myydä? 😉
Sini, miä olisin kiinnostunut ostamaan
Ihanaa, että joillakin näitä on. Itsellänikin löytyy 7 pikkupulloa 🙂
Titta
Titta, nämä on kyllä ihania. Minullahan niitä ei ole, tädin pulloja vain kuvailin.