Tapettiremontti ohi. Pehtoori sai eilen tapiseerattua makuuhuoneemme. Tämä on ehkä viimeinen tyttären poismuuton jälkeisessä rotaatiossa oleva huushollin uusjako. Olemme oikein tyytyväisiä tulokseen. Mutta sitä minä vaan ihmettelen, että nytkö sitä palataan kasariin oikein tosissaan! Siis ruskeaa!
Kun 70-luvun lopulla muutin pois kotikotoa ja ryhdyin oman opiskelijahuushollini sisustukseen, oli ykkösväri ruskea. Ja kuinka minä sitten jossain vaiheessa sainkaan tarpeekseni ruskeista ja ”beesseistä” verhoista, sohvasta, matoista, sänkypeitoista, tapeteista, pyyhkeistä, tyynyistä – kaikesta. Ja vähän kerrallaan myin kirpparilla kaiken pois ja remonttien jälkeen kotimme alkoi olla kovin valkoinen. Sinisellä ja harmaalla ryyditettynä. Ja nyt mennään taas kohti ruskeaa, niinkö? Näköjään.
Muistanpa tuon ruskean: valkoruskea sohva, Sarah Kayn taulut, ruskeat yöpöydät… sitä tosiaan oli, ruskeaa. Mutta pidän tuosta nykyään suositusta ruskeasta, jossa on aavistus harmaata.
Joo, meidänkin uusi ruskea tapetti (sängyn takana) on murrettu harmaalla, itseasiassa hopeanharmaalla. Ja kolmella seinällä on sitten sellainen melkein valkoinen, jossa on vähän ruskeaa… Ja verhoista pidän. Ne ovat tumman suklaan väriset, pehmeät.
Tyynyt ajattelin vielä käydä Tervakartanosta hakemassa… Sellaista country-tyyliä…
Nätiltä näyttää.Muistan minäkin miten joskus nuorempana maalasin asunnossa kaiken ruskean ja beigen sävyillä.Nyt en maalaisi….
Taidamme olla aikamme lapsia, Yaelian.