1200 liikettä. 1200!
Tänään lähdimme altaalta hyvissä ajoin iltapäivällä, pukeuduimme (täällä kun ei shortseissa shoppaamaankaan sovi mennä) ja hyppäsimme Monotrailin kyytiin. Monotrail (ilmeisesti tämän valtion ainoa ”rautatie”, junaliikennettä kun ei muuten ole) kulkee täälta Palmun kärjestä rantaviivalle asti. Se kulkee vähän tietä korkeammalla, joten näimme palmun ”oksien” kaduillekin. Kovin oli äveriään näköistä. Mutta ei nähty Beckhameja eikä Schumacheria, joilla on Villat saaressa. Monotrailin päättärillä vaihdoimme taksiin: Dubai Mall, please.
Vastikään avattu 1200 liikkeen ostosparatiisi (vai -helvetti) hengästytti pelkkänä ajatuksena. Esikoisen kanssa on vastaavan kokoinen koettu Guangchoussa pari vuotta sitten mutta silti! Silti ihan määräämättömän suuri kompleksi. Ensimmäinen tunti meni yrittäessä edes jotenkin suunnistaa… Toisella tunnilla muistin: laajakulma kameraan ja uusi käsilaukku. Niitähän olen tullut hakemaan. Kierrämme, erkanemme, kohtaamme jälleen, ja sitten on jo mentävä syömään.
Valitsimmme yhden kymmenistä tarjolla olleista ravintoloista: aasialaista tänään. Söimme hyvin, edullisesti, nopeasti, samalla katsellen ostarin keskellä olevalla luistinradalla (vrt. Rockefeller Center NYCssä) koheltavia paikallisia. Ateriointiiin ei mennyt kuin reilu puolituntia ja kiertäminen jatkui.
Kiertely jatkui, sillä seurauksella, että pojalla on nyt laajakulma (Sigman ”halpis”, johon meitsillä käyttöoikeus, ja joka on pojan synttärilahja) ja tyttärellä käsilaukku. Juuri muuta emme monen tunnin kiertelyllä saaneet aikaseksi. Noh, on minullakin plaseerauskortteja La Festan juhliin ja uusi polarisaatiolinssi kamerassa. 🙂 Guccin ja Ralph Laurenin laukut kyllä kiinnostivat, mutta en raskinut ostaa. En sittenkään…
Osa kauppakompleksista oli melkein vain varakkaille emiraateille varattu. En voi, en osaa kuvailla millaista siellä oli. Monta senttiä paksut kokolattiamatot, messinkiä, lasia, vieri vieressä Dolce & Gabbana, Dior, Salvatore Ferragamo, Gucci … kaikki maailman suuret muotitalot. Nukkavieruksihan siellä itsensä tunsi vaikka kuinka muka uudessa tunikassa kulki. Herkkukauppoja, maailman suurin karkkikauppa, valtaisa kirjakauppa. Ja minä saan ostetuksi plaseerauskortit! Pehtoori ei senkään vertaa. Suklaata sentään.
Monen tunnin jälkeen olimme valmiita jättämään Dubai Mallin: ennen taksin ottamista käymme Burj Kalifan juurella. 828 metriä alumiinia. Hienosti valaistu. Merkillisen siro pytinki. Ja sitten Dubai Fountainilla valo- ja musiikkiesitys: Botticellin laulu kuuluu ämyreistä ja vesisuihkut ”tanssivat” musiikin tahtiin. Vaikuttava viisiminuuttinen.Oli se.
Arabien pitkässä historian juoksussa 1½ -vuotta on hyvin lyhyt aika 😉
No niin on. Täällä kun vain näkyy tuota uudempaa historiaa… Ja sen keskeisen ilmenemismuoto on rakentaminen. Välillä tuntuu että Dubai keskusta on yhtä rakennustyömaata.