Eilen illalla – eilenkö se tosiaan vasta oli? – matkalla Palmusaaresta Deiran puolella olleelle lentokentälle räpsimme juniorin kanssa kilpaa kuvia. Lasiseinäiset pilvenpiirtäjät ilta-auringon valossa saivat pistämään kamerat ristitulelle. Seitsemänkaistaisella Sheik Zayad Roadilla (kaupungin läpi kulkevalla moottoritiellä) oli iltapäiväruuhka mutta olimme hyvissä ajoin kentällä.
Dubain kansainvälinen lentokenttä on – luonnollisesti – valtava. Mutta: Finnair lentää jostain siipirakennuksesta, terminaali kakkosesta. Oli sielläkin tax free -myymälä kaikkine tavallisine härpäkkeineen. Ja ainakin meille varsin jouhevat turvatarkastukset ja passikontrollit, mutta sitten rupesikin tökkimään: kun piti saada Iraniin lähtevä kone liikkeelle, kaikki ei sujunut. Matkustajat valuivat miten kuten, monia kuulutuksia ja niin edelleen… Reilu puoli tuntia meni Iranin koneen lastaamiseen, ja sitten vasta siirryttiin Finnairin tiskille.
Kone pääsi lähtemään reilusti myöhässä. Ja Helsingissä kahden kieppeillä yöllä odoteltiin laukkuja puolisen tuntia. Hohhoijaa. Viivästystä yllin kyllin. Eikä minulla kovinkaan raponen olo: oli lipalla etten taas pyörtynyt. Liekö tuosta huippauksesta mahdollista päästä. Alhainen verenpaineeni ei pitkillä lennoilla ole oikein hyvä kaveri. 
Kello oli kolme kun Hiltonissa pääsimme nukkumaan. Ja eihän unta riittänyt kuin joku tunti. Mutta ehdimme sentään vähn levätä ja peseytyä aamulla kunnolla.
Pakkasessa, kirkkaassa talvipäivän Oulussa oltiin 10.45 ja reilu tunti sen jälkeen olin jo matkalla töihin. Seminaari suurin syy, miksi ylipäätään duuniin raahauduin. Opiskelijatkin ihmettelivät naaman väriä: ei Lapissa noin voi ruskettua! No ei.
Tytär myös kampukselle ja illaksi vielä töihin. Ahkera pentuhan se on. Välillä vähän huolissani kyllä olen. Mutta molemmat nuoret lupasivat lähteä meidän kanssa toistekin reissuun. Hyvä niin.
Vävykokelas oli meitä vastassa. Oli viikon aikana tehnyt lumityöt – joita oli riittänyt – tyhjentänyt postilaatikkoa, ruokkinut ”turtlesia”.
Kotiuduin duunista kuudelta, nyt laukku purettu.
En ehtinyt kunnon yhteenvetorapottia kirjoitella. Lupailen viikonlopuksi. Ja kuviakin matkasivulle. Joskaan käsi ei reissussa juuri parantunut, joten nettityöskentely voi olla vähän rajallista. Romahtanut oltavarteni ei pitänyt lämpimästä, sen arvasinkin, mutta ei myöskään uimisesta, toisin kuin luulin. Päinvastoin, ärsyyntyi aika lailla. En sitten muutaman yrityskerran jälkeen paljon uinutkaan. Kävelin rannoilla, kävelin palmusaaren kaarellla.
Mutta olo on levännyt. Dubai oli paljon odotuksia parempi paikka, joskin meillä keskusta jäi aika vähälle tutustumiselle. Palmusaaren yltiöylellinen hotelli oli hulppea paikka viettää viikko. Sää paras mahdollinen. Ehkäpä minun ei aivan heti tee mieli lähteä uudelleen Dubaihin. Ehkäpä on muita maailman ääriä, joihin ensi kerralla, mutta ehdottomasti olen tyytyväinen, että nuoret tuon kohteen valitsivat. Lämpö, takuuvarma aurinko, ystävälliset ihmiset, monipuolisesti herkullinen ruoka, … katseltavaa, liikuntaa ja lepoa mahdollisuus harrastaa.
Kuvat suurenevat klikkaamalla, alla uuden yhteishuoltajuus laajakulman harjoituskuvassa Atlantis eilen aamulla. Eilen?
Sheikki Zayedin baana, Mannerheimintie, Leninin ulitsa; samoja sapiensiksia (H. sapiens) näytämme tässäkin olevan, uskonkappaleista ja kumarrussuunnista riippumatta.
Maalaispoika minussa miettii, millä Hänen Ylhäisyytensä Zayed bin Sultan bin Zayed bin Khalifa Al Nahyanin seuraajat mahtavat täyttää seitsenkaistaisen stradan korskeat teräs- ja lasitornit? Öljybisnes ei pyöri ilman pankkeja ja kauppabyrokratiaa. Siis: toimistoja, johtajia, päälliköitä, toimitusjohtajia, esimiehiä, sihteereitä (tuskin sihteerikköjä). Mitä jos vuokraisin kaksion (mukavuuksilla) lomadatsakseni Burj Khalifasta?
Human Development Index (HDI) asettaa maailman valtiot järjestykseen elinaikaennusteen, väestön koulutustason ja tietyllä laskennalla pisteytetyn taloudellisen toimeliaisuuden kriteerein (http://en.wikipedia.org/wiki/Human_Development_Index). Miten arvon sheikkinne ovat mahtaneet menestyä?
Sijoitus 2009 raportissa on 35., arabivaltioista ohi rynnivät (vielä) Brunei, Kuwait ja Qatar.
Entä Suomi? Sijalla 12, pykälää parempana kuin USA. Ykkösenä on öljyssään kieriskelevä turskasheikkien Norja.
Eteenpäin emiirit sheikki Zayedin viitoittamalla tiellä!
Vastauksena kommenttiisi ks. tämän päivän postaus: Eivät emiraatit mieti, mitä sitten jos/kun öljy loppuu. Sen huomasi sellaisestakin pienestä asiasta kuin muovikassien paksuudesta: ei mitään bioskapusseja tai ohuen ohuita plastiikkapusseja vaan kahden millin paksuisesta muovista tehtyjä kauppakasseja ja -pusseja. Hiilijalanjäljistä viis!