20 Comments

  1. Kiirepakolainen minäkin pidän sienistä, mutta näitä en kyllä söisi.

    Mukava kun pidit, pantteri.

    Ötökän munia voisivat tosiaan olla.

    Viinirypäleterttu minullekin näistä tuli mieleen, Mummo.

    Amalia, kiitos.

    Sirpa, sieniä lienevät. Mukava kun tykkäsit niistä ja kuvasta.

  2. Tappari, on ne melkein kauniita.

    Arleena, en tiedä, ovatko syötäviä, epäilen.

    Hheidi, hauskapa juurikin.

  3. Heh, kun ajattelen sanaa rykelmä – tässä on juuri se mikä minulle tulee siitä mieleen. Kumma kyllä juuri pyöreämuotoiset jotkut, vaikka sana kuulostaa pikemminkin kulmikkaalta.:)

  4. Hpy, mutta sinun kuvasi on kyllä viehättävämpi 🙂

    MathildaC, jännä assosiaatio.

    Susupetal, sieniterttu? Hih!

  5. Tuhkeloita (Lycoperdon)! Samaa jengiä kuin maamunat (Bovista) ja kuukuset (Calvatia); kupusieniä kaikki tyynni.

    Syömäkelpoinen nuorena, kun sieni on kauttaaltaan puhtaan valkoinen. Herkullisuutta yhden tähden verran.

    Mikä laji? Todennäköisesti RYHMÄtuhkelo, jonka kasvualusta on lahoava puu.

    Makustelen sanaa kuukunen. Olisiko siitä suomalaiseksi hellittelynimeksi? Kuukuseni…Siinä on jotain samaa kuin Seinen rannalla rakastetun korvaan kuiskatussa tunnustuksessa ”mon petit lapin”*

    *pikkujänöni, pupujussini, citykaniseni

  6. Kiitos Koivu! Tuhkeloita! Kupusieniä. RYKELMÄtuhkelo 🙂 En tiennyt että noita voisi syödä. Niitä oli syksyllä lenkkipolkuni varrella aika paljonkin. Monessa paikkaa, monena viikonloppuna tällaisia uusia, nuoria. Ensi syksynä tiedän mitä ne on.

    Kuukunen = citykaniseni. :D.

  7. Hauska, mutta eriskummallinen rykelmä. En ole luonnosta moista rykelmää nähnytkään, mutta hyvä, että tuli tätä kautta esiin. ;D

  8. Kati, kiitos.

    Petruska, jännä juttu, kuinka tämä rykelmä on monista niin hauska. 🙂

Jokainen kommentti on ilo!