Tein Runebergin torttuja. En ole tehnyt moneen vuoteen, mutta tänään Kalevassa oli ohje niin ajattelin tehdä. Tässä ohjeessa tortut kostutetaan punssilla. Pehtoorilla kun oli lauantaita varten meno Alkoon muutenkin, pistin aamulla lehden luvun ohessa muistilappuunsa että ”tuo punssia”. Pehtoori toi. Ennen olen maustanut runebergmuffinsit karvasmanteliöljyllä, joskus rommillakin, mutta että punssia. Maistoin sitä ihan ”raakana”. Huh! Mihin ihmeeseen sen loput kolme desiä (puoli desiä kului leipomuksiin) käytän? Ei sitä ainakaan juoda voi!
Joo, tiedetään: ruotsalaiset laittaa punssia hernesoppaan. No se ei ole ainoa merkillinen homma, mitä ruotsalaiset tekevät! Ja täytyy tunnustaa, että sitäkin on kerran yks lapseton laskiainen eksnaapureiden kanssa hiihtolenkiltä tultua kokeiltu. Hernekeittoa ja punssia. Ei tarvi toista kertaa sitäkään kokeilla. Niin kuin ei surströmmingiäkään. Se on VIELÄ pahempaa. Mutta jos jätetään ruotsalaisten omituisuudet omaan arvoonsa, niin mihin punssia voi käyttää? En todellakaan aio joka viikko ryhtyä Fredrikaksi, jotta saisin punssipullon huljuteltua leipomuksiin. Onko ehdotuksia?
Kovin paljon punssia ei voi torttuihinkaan laittaa… Muistuupa, miten kävi lukiokaverillemme Heikille. Heikki oli jotenkin meitä muita vanhemman oloinen, olikin vuoden, pari vanhempi ja liikkui meitä vanhempien porukoissa, eikä koulunkäynti ollut ihan Heikin ykkösasia elämässä. No kahdeksannella (lukion kolmas nykyisin) kun oli kirjoituksia varten ruotsin tentti, Heikki jäi tulematta kouluun. Me sitten porukalla kummasteltiin parin päivän kuluttua, jotta mikset tentteihin tullut? Heikki ilmoitti, että
– … jäi sytöt päälle.
– Sytöt?
– Niin kun niissä ruunepereissä oli niin paljon rommia että jäi ryyppy päälle.
Oltiin käyty porukalla Valmerissa (lähin baari koululta) kahvilla ja tortuilla koulun jälkeen. Sieltä Heikki sitten siirtyi tikanheittoon ja pubiin … Kannattaa siis huomenna varoa ettei ”jää sytöt päälle!”
Runebergin tortut ovat ihania! Ostin kesällä Suomesta torttuvuoankin,pitäisi laittaa käyttää sitä….
Voi Heikkiä kun oli herkästi syttÖvää sorttia!
Punssikokemuksia minulla kaksi, ja och inte.
(1) JA.
VW Kleinbus ekskursiomatkalla Oulusta Kuopioon ja Joensuuhun. Sihteerikkö, laborantti, assareita; Herr Dr. Prof. ajaa, vuosi n. 1978. Matts F. kaivaa repustaan pullon ”Erittäin Hienoa Arrakkipunssia”. Ei ehkä tavanomaisin kierrätettävä eväs, mutta vahvisti suuresti yhteisöllisyyttämme.
(2) INTE.
Kesäkuu 1985, ravintolapöytä Uppsalassa, kongressin puoliväli. Minäpä olen fiksu, tunnen paikalliskulttuuria ja puhun svenskaa!: ”Är det möjligt att få punsch utan ärtsoppa?”
Tarjoilijapoika, ehkä Atatürkin sukua: ”Tyvärr har vi inte ärtsoppa.”
Mikä mahtoi mennä vikaan?
Yaelian, vuoka esiin vain: tänään on aika sille. 🙂
Koivu, tuokiokuvasi punssin parista ovat herkullisia, mutta eivät saa minua vieläkään vakuuttuneeksi punssin käyttömahdollisuuksista.
Tai: entäs jos pistäisin pullon eväiden kanssa salkkuun tästä töihin lähtiessä. Jos yliopiston yhteisöllisyyttä lisäisi? Tänään kun on monin tavoin ratkaiseva hallituksen kokouskin. Mutta ei taida kolme desiä riittää? Kun ei ole sitä ärtsoppaakaan…