Millään en jaksanut, eikä pehtorikaan, lähteä kaupungille, vaikka siellä olisi ollut John Simonin esitelmätilaisuus kuudelta. Simon on kirjoittanut Pekka Herlinin, Koneen ruhtinaan, elämäkerran ja se kirja kolahti minuun aika rankasti. Monestakin syystä. Monesta henkilökohtaisestakin syystä, ei vain sen takia, että väitöskirjan teon loppuvaiheessa sain Koneen säätiöltä apurahan ”tieteelliseen työskentelyyn”, minkä jälkeen isäni – luettuaan apurahapäätöksestä lehdestä – lähetti ison kukkakimpun ja soitti ja sanoi, että ”sait vuoden tienestit vaikket vielä ole tehnyt mitään?” 🙂 No niin sain. Ja kyllä sitten vähän hommia teinkin… Vuoden jos toisenkin.
Mutta se Herlinin elämäkerta; se on vähän poikkeuksellisesti kirjoitettu, ei vain sen kaiken takia, mitä julkisuudessa asiasta on kirjoitettu, vaan biografisen teoksen ”normaalista” tavasta poiketen. Henkilöhistorioihinhan sitä työssään törmää tuon tuostakin, muutamaa sellaista olen joutunut ihan arvostelemaankin, mutta tässä oli jotain uutta. Kronologiasta oli luovuttu, selittämisestä oli luovuttu; lukija saa ihan itse ajatella. Ihan itse muodostaa käsityksensä…
Siis miksi ei esitelmätilaisuuteen tänään? Perjantai-ilta ei ole esitelmiä varten, varsinkaan kun on tullut illatkin värkättyä työhommia aika lailla. Ja eilen! Just kun oli illalla kunnon into ja draivi vääntää luentoa ja etsiä uusia materiaaleja, paternalismin syvin olemus tuli ”käännettyä” opetettavaksi asiaksi ja sen sellaista, niin nettiyhteys simahti totaalisesti: siis kirjoita kaikki alusta lähtien! Ei mitään copy-paste-lerppuilua! Ei yhteyttä työkoneelle, jossa materiaalipohjat!
Noh, nyt maanantain opetus kuitenkin jotensakin kasassa. On perjantai-ilta. Nuoriso oli syömässä. Meillä on avattuna punaviini. Oivallista. Tämä Gnarly Head Old Vine Zin tuli testattua viime lauantaina viinikerhon kanssa; tuli arvosteltua hyväksi. Etiketti ei houkuttele, eikä luonnehdintakaan, mutta me kaikki kahdeksan viiniä maistanutta pidimme siitä kovasti. Ei ole tyyristäkään. Siis suosittelemme. Perjantaita, hyvät blogivieraat!
Kysymys: Kenen elämäkerrasta (kohde elää ja voi hyvin) ovat seuraavat lainaukset?
”Ainoa, mitä pieneläkeläinen SDP:ltä saa, on se, että vaalien alla saa haaleata Saludoa pahvimukista ja siivun Elannon pullaa.”
”Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.”
”Rahakukkoilu ja eriasteinen itsensä turvottaminen muiden kustannuksella on erittäin vaarallista – kansa ei kestä, ei meillä eikä muualla, optiorehentelyä ja taloussaalistusta jos tavallisen ihmisen ostovoimasta ei pidetä huolta.”
Vastaus: Timo Soinin. (”Maisterisjätkä”, Tammi 2008, 226 s.)
Mielenkiintoista, joskin isommin kolahtamatonta luettavaa. Kyllä kansa tietää, edelleenkin.
Miksen minä ole koskaan ajatellutkaan lukevani Soinia? Ehkä pitäisi.
Eilen aloitin Tervon ”Koljatin”, alku lupaa hyvää, vaikka yhtäkään Tervoa en ole koskaan saanut loppun luetuksi. Katsotaan, josko nyt?