Terve vaan työni tehköön muut
Päätin vihdoin nyt korjaan luut
Ja häivyn niin ettei kuiski suut
Mä tuulen suojaan
Suljen taaksein nyt arkiston
Avain viimeinkin teidän on
Mut huomatkaa vain mun tiedossain on
Tie tuulensuojaan
Tuulensuojaan, tuulensuojaan
Pois kiireistäin nyt vihdoin näin
Tuulensuojaan, tuulensuojaan
Mä paikan sain, kauas huolistain
Posti tuskin tietä tuntee,
Summerit ei soi ja pahat kielet
Miestä täällä haavoittaa ei voi,
Tuulensuojaan
Mökin nimihän on Myötätuuli. Mietimmä kyllä muitakin tuuli-nimiä (ks. ja vrt. Tuulestatemmattu, Tuuli, Myötätuuli). Ja yks ehdolla olleista oli Tuulensuoja. Olishan sitten ollut Dannyn biisikin kuin tunnarina. Tuli vaan mieleen… Tuli tämä vaan mieleen kun olen juuri Tuulensuojaan, Myötätuuleen tullut.
Tulin junalla ja Eskelisellä. Eka kertaa näin. Kahden jälkeen tytär vei töistä suoraan junalle, joka oli Rovaniemellä puoli viideltä ja Eskelisen Lapin Linjat starttasi Rollon Matkahuollon pihasta 17.20. Puolen tunnin lenkin ehdin tehdä pitkin Rovaniemen katuja, pakkasta oli mukavat puolenkymmentä astetta… Miehän taijan ruveta vallan käyttämään näitä menopelejä.
Joutusasti kulu aika. Minulla kun oli parisataa liuskaa opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja lukemisena. Eikä koskaan ole ollut niin eri tasoisia suorituksia. Jahka mie saan ne loputkin huomenna luetuksi kaikki niin kerron vähän vaikutelmia.
Nyt mie ruppeen nauttimaan iltapallaa jonka pehtoori täällon valmiiksi ootellessaan laittanut. Jo vain minun kelpaa.
Tuulensuojaan(ne) – jo vain – kukapa sinne ei haluaisi!
En sitä vastoin käsitä alkuunkaan laulua ”Tuulella ei ole ystävää”. Petrov (Andrej) sävelsi ja Pozhenjan (Grigorij) sanoitti; se selittää.
Jos pääjohtaja Erkki Tuuli eläisi, ja jos käyttäisin Facebookia, lisäisin hänet kaverikseni. Tuulella ON ystäv(i)ä!
Näin Erkki Tuuli Johannes* -juhlassa 41 v sitten (Nuori Karjala 1968, n:o 9 s. 244):
”Oikeudenmukaisuuden voittoon ovat karjalaiset aina uskoneet ja uskovat tässä asiassa yhä. Historian pyörät eivät vain pyöri niin nopeasti. Sen rattaissa vuosi ja vuosikymmen saattaa merkitä samaa. Meidän karjalaisten on vain säilytettävä ja pidettävä oma asiamme jatkuvasti vireillä. Asia joka on unohdettu on myös menetetty. Tämä sukupolvi, eivätkä tulevatkaan, saa sellaiseen unohtamiseen syyllistyä. Jos niin tapahtuisi silloin tunnustamme ansainneemme Karjalan menetyksen.”
*kunta Karjalankannaksella, Viipurin ja Koiviston välissä
Repetitio mater studiorum est.
Huomenta Myötätuulesta Koivu! Mielenkiintoista että tällä kertaa blogini roskapostisuodatin ei heittänyt Karjala takaisin -kommenttiasi kontrolliin, kuten aiemmille on käynyt, vaan julkaisu onnistui heti kerralla.
Erkki Tuuli lausui vuonna 1968 rohkeita sanoja, tuohon maailman aikaan todella rohkeita. Karjalan menetystä emme unohda emmekä tunnusta ansainneemme. Ehkä yksi osoitus siitä on tämä haluni sukujuureni osoittaa edes blogin nimessä, mökin nimessä, mökin tontinkin nimeessä (Tunturituuli).
Nimistä täällä juttu
Nyt lähden tunturiin ja toivon ettei siellä tuule. Pakkasta on – 15 C ja kuinka kaunista täällä taas onkaan!