Mökkielämässä töitäkin

Mökkihöperö? Tunnustan.

Mäessä olin melkein ainoa. Englantilainen (?) telemark-harjoitustiimi treenaamassa. Kun ei ollut juuri muita niin Iisakkipään hissi ei ollut auki, ja Kaunispään istumahississä oli kovin kylmä, ja kun se on niin hiton hidaskin niin aika pian annoin periksi ja lähdinkin kävelylenkille. Pehtoori hiihtämässä. Ja sitten vaan oltiin. Sellaista on mökillä.

Mökillä voi tehdä töitäkin. Teinkin. Ne oppimispäiväkirjat on nyt arvosteltu.

Opiskelijoiden tehtävänä oli kuunnella YLEN 12-osainen ( 4o min./jakso)  radiodokumentti, jossa talvisodan taisteluita, politiikkaa, myyttejä, kotirintamaoloja jne. käsitellään täydentäen asiantuntijoiden ja aikalaisten haastatteluin…  Dokumentin ja oheiskirjallisuuden perusteella oli tehtävä oppimispäiväkirja (mitä opit, mitä uutta, mikä jäi epäselväksi, käytä oheiskirjallisuutta jne.)

Dokumentti on hyvä ja oppimispäiväkirja opintosuoritusmuotona haastava.  Minulle oppimispäiväkirjojen lukeminen opetti hyvin paljon: opin kuinka kaukana tämä nykyinen 1980-luvun lopulla syntynyt historianopiskelijaporukka on sota-ajasta. Kuinka heille on vaikea käsittää (mikä on ehkä hyväkin) suomalaisten vuosisataista ryssävihaa tai kuinka vaikea heidän on käsittää YYA-aikakauden suomalaista ulkopolitiikkaa. Käsitteidenkin kanssa olisi opittavaa… Sodan päätyttyä Karjalasta ja Hankoniemestä lähteneet eivät olleet ”pakkomuuttajia” tai ”siirtolaisia”, enkä kyllä käyttäisi termiä ”talvisodan pyörteissä”.

Sen lisäksi, että pohdinnan ja analyysien tasot olivat kovin monen tasoisia, niin oli myös suomen kielen hallinta. Minullakin on surkea yhdyssanamenneisyyteni, mutta en tiedä, pystyinkö koskaan niin kokonaisvaltaiseen solkkaamiseen kuin muutamat opiskelijat näissä teksteissä tekivät. Ja sitten joukossa muutama todella briljantti suoritus: analyyttistä, selkokielistä, jäsenneltyä, oikeakielistä tekstiä. Sellaista on ilo lukea. On ilo antaa kiitettäviä!