Sankahko lumipyry on ollut loistava tekosyy skipata lenkille lähtö. Se ei ole kuitenkaan riittänyt syyksi huushollin järjestämisen siirtämiseen. Siinäpä se päivä on kulunut.
Ja hyvin hiljalleen olen antanut tulla ajatuksiini ajatuksen siitä, että huomenna, huomenna kohti kampusta. Kevätlukukausi alkaa… auts!
Auts johtuu monesta epäilystä: 1) Meneekö tammi-helmikuu taas sellaisessa tuoksinassa, ettei ympärilleen ehdi katsoa? Menee se. Kaksi kollegaa virkavapaalla, … ja sitä rataa. 2) Mistä löytäisin työntekemisen riemun? Hyvä kysymys. 3) Miten saada seminaarilaisille draivia? 4) Miten käsi/lapaluu kestää? 5) Mahtuuko työvaatteet päälle?
Tuo viimeinen kohta on juuri nyt akuutein ongelma. Lähdenkin tästä silittelemään jonkun väljän telttamaisen kamppeen aamua varten valmiiksi.
Huominen on jo helpompi, näin on uskottava.