Joulupullataikinaa tehdessä, kardemummaputkiloa avatessa hulvahdus lapsuudesta: kardemummaputkista tuli maailman parhaat (noin vaatimattomasti) hernepyssyt. Minun lapsuudessani kardemummanputkilot olivat lasia, eivät helposti sahattavaa muovia, eikä ihan jokaikinen kakara osannutkaan tehdä kardemummaputkilosta kunnon hernepyssyjä. Minä osasin. Erinäisten harjoituskappaleiden ja hyvän opetuksen jälkeen. 🙂
Jotkut tytöt osasivat tehdä kardemummaputkiloista jotain nukkekotikapineita tai barbi-vermeitä. Minä en niitä osannut, en todellakaan, mutta hernepyssyn osasin. Tosin vasta – kotipihapiirssä olleen – korjaamon miesten Keinä-Erkin, Paavolan ja Sampan opettamana. Heidän avullaan minäkin opin leikkaamaan putkeen tasaisen huulia repimättömän reunan.
Joulupullataikinasta puheenollen: onko minulla joku erityisresepti? Ei, ei ole. Joulupullataikinan teon ensimmäinen ohje on tehdä se ajan kanssa. Ainekset lämpenemään ajoissa. Paljon kardemummaa. Sokeria soveliaasti, mutta voita kunnolla! Jos sairastuminen sydän- ja verisuonisairauksiin on joulupullasta kiinni, niin olkoon! Neljänneskilo voita, vähintään. Siis voita, eikä mitään leivontamargariinia. Silloin harvoin kun pullaa leivotaan, siitä tehdään hyvää ja voilla. Diettiieineet on erikseen.
En muista, miten kansakoulussa pullataikina tehtiin, mutta merkillisen pimeässä tilassa niitä pullatonttu-ukkoja väännettiin. Aina 4-6 oppilasta kerrallaan pääsi tekemään. Oliskohan ollut kolmannella luokalla, jolloin pullatontun omilla enemmän tai vähemmän likaisilla pikku kätösillä tein, enkä edes ehtinyt oman vuoroni aikana tehdä sitä valmiiksi. Ope vaihtoi ryhmää, mutta meitsi taiteili omaa tonttuaan aina vain uuteen malliin. Lopulta se oli varmaan niin lämitty ja leivottu, ettei olisi kannattanut edes maistaa. Mutta voi sitä hartautta, millä sen tein…
Samalla hartaudella olisin mieluusti tehnyt tämänvuotisen joulusivunkin, mutta nyt ei ollut mahdollisuuksia. Joulusivu on kuitenkin jotensakin valmis. Käykäähän katsomassa sieltä joulutaikinoiden ohjeita. On siellä kalapatee, sorbetti ja viinivinkkejäkin. Ja kuvia. Tietysti kuvia. … Joulunodotusta toivottelen
Joulureseptit ja viinivinkit 2009
_________________________________________________________________
Joulukorttikuva n:o 19
Tonttu joulutaikina kainalossa
Hernepyssykardemummakotelo! Ihan uusi juttu minulle;mulle ei taidettukaan antaa lapsena niitä koteloita……
Ajan rientoa odotellessa: Wau!!
”Sanat eivät riitä kertomaan…” (Juha Vainio, Toivo Kärki, Pasi Kaunisto 1969).
Pyssyistä: Kun joulupukki toi piennä lasna ollessani nallipyssyn, kameran omisti suvussamme vain Nina-täti (Antonina). Kantikas laatikko, mustavalkoiset, pitsireunaiset pikkukuvat.
Sorbettia ja tiramisua ei tuntenut kukaan, pateesta oli ehkä kuultu/luettu. Tytinän tunsivat kaikki.
¡Muchas gracias por su amabilidad!
Kävin juuri ihailemassa joulusivujasi.Oi miten upeita ja herkullisia kuvia!
Yaelian, vähänkö olet positiivinen ja mukava ihminen kun noin ihastelustasi kerrot 🙂 Kiitos siitä.
Jollet hernepyssyjä tiedä, etkä kardemummaputkiloiden käyttökelpoisuudesta monenlaisissa lapsuuden leikeissä, johtunee joko siitä, ettei niitä ole sinulle todellakaan annettu tai siitä, että olet PALJON nuorempi kuin allekirjoittanut, jonka lapsuudessa nuo olivat ihan ”normijuttu”. 🙂
Koivu, oleppas hyvä vaan. Sinulle on todettava, että ajat muuttuvat, Eskoseni…. 🙂 Kokeile sitä sorbettia, olen varma, että pidät!