Ostoksilla kiertely eivät ole mun juttu, puhelimessa olo ei ole mun juttu. Mutta tänään olen ollut viisi tuntia – viisi tuntia !! – kaupungilla ostoksilla. Ja puhunut puhelimessa monta puhelua. Merkillistä.
Molemmat tuottivat tuloksia: joululahjat on hankittu ja monta uutta asiaa opittu. Monta merkillistä asiaa.
Ostimme pehtoorin kanssa joululahjan kotiimme. Olli Joen maalaus, jota olen Neliö Galleriassa käynyt kolme-neljä kertaa katsomassa, on nyt meidän Festamme seinällä. Taulun nimi on ”Andalusian valo”. Siitä on iloa pitkäksi ajaksi. Andalusian valosta huolimatta ikävä mökin maisemiin kasvaa… Tiedän, että Hangasojalla on nyt pimeää, siellä valo on ihan erilaista kuin Andalusiassa, siellä on sinistä pimeää, mutta sinne on kova ikävä.
____________________________________________________________________
Joulukalenterikuva n: o 19
Joulupuro
(klikkaa isommaksi jotta kuvasta näkyy valo)
”Andalusian valoa”
Oma Andalusiankävijyyteni velvoitti kaivamaan hankintanne esiin netistä. Gratulerar! Valo on vaihtelevaa, moni-ilmeistä ja -väristä: sinertävän harmaata, berylliä, punertavaa pastellioranssia. Rajuilman jälkimaininkeja huhtikuussa?
Vaikka Iberian maaseutuväellä on vahva halu pakkautua ahtaiksi kyläyhteisöiksi, Señor Joen kuvaaman sinkkuasumuksen bongaa kyllä helposti (esim.) Sierra Nevadan etelärinteiltä. Jos missä, siellä lande on landea!
Hyvä hankinta – ette kadu – omat ja vieraittenne silmät tulevat lepäämään Señor Joen pensselinkaarteissa.
Minun puolestani oli käytävä wikipediasta hakemassa tieto siitä, mitä on berylli. Olet oikeassa: maalauksessa todella on beryllin sävyjä.
Me emme pehtoorin kanssa Andalusiassa ole edes käyneet, mutta silti taulu ja sen maisema kolahti.
Meillähän on sinun kanssasi aiempiakin yhteneviä mielipiteitä taiteesta. Nyt niin ajankohtaisen Seppo Similän galleriavierailun kesällä hyvin muistan. 🙂