Hiljaa kulkee vuoden viimeinen päivä. Hiljalleen heräilimme. Aamupäivällä brunssia: puuroa ja poroleipiä, sen sellaista pientä syömistä.
Päivä valkeni hetkeksi, – kääntyäkseen taas sinisen kautta pimeäksi. Siinä käännekohdassa ulkoilimme monta tuntia.
Kaivoivatpa seurueen miehet notskipaikankin esiin, joten kävelylenkiltä (johon tietysti kuului piipahdus Saariselän kappelissa) palatessa oli hyvä tehdä nuotio.
Nautimme lämmintä glögia, pororyynäritkin maistuivat. Pakkasta vähän toistakymmentä astetta, mieli tyyni. Tyyni oli purokin.
Nyt odotellaan saunan lämpiämistä.
Hiljaa kulkee päivä. Kohti ensi vuotta. Sen saapumista menemme vastaan Kaunispään Huipulle. Huipulta aloitetaan vuosi 2010. Saapas nähdä mihin se johtaa…
_____________________________________________________________
HVYÄÄ UUTTA VUOTTA TOIVOTTELEN
TÄÄLTÄ POHJOISEN KAAMOKSEN PEHMEÄSTÄ PIMEÄSTÄ!
Hyvää uutta vuotta teille!
Hiljaa virtaa myös P.-oja täällä suur-Oulun landella, mutta sitäkin lujempaa paukkuvat – jo nyt – papatit ja kaiken maailman jysärit.
Mitä nuorna ei opi, sit´ei vanhana taida. Minä en oppinut uudenvuodenraketteja, enkä taida niitä vieläkään.
Olkaa tervehdityt te Onnenmyyrät, Hangasojan aaltojen valitut!
Oikein hyvää Uutta Vuotta sullekin, Henna!
Koivu, mekin näimme uudenvuodenyön valoilmiöitä, muutaman raketin, mutta aivan taianomaisen kuutamoyön… Aivan uskomaton..
Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Kommentointisi jatkukoon myös blogivuonna 2010. 🙂