Hoppupäivä. Mukavasti hoppu.
Opetus loppui tänään. Enää pari kokousta, muutama tentin valvonta, artikkelin loppurutistus ja pientä sälää, raportin tynkää ja julkaisuluettelon päivitystä ja syyslukukausi 2009 on pulkassa. Ensi viikolla työtunteja tähän aikaan enää vähän. Ei haittaa.
Tänään pääsin myös huippufysioterapiaan: käsi toimii. Veri kiertää olkapäässäkin. Mutta tiedättekös, mitä se ihminen sanoi minulle ensimmäiseksi? Se sanoi, että ”olet ihan vino”. Ja sitten se sanoi, että ”sinun lapaluusi on romahtanut”. Ei ole kiva olla ihminen, jonka lapaluu on romahtanut. Minä kuitenkin olen. Ja fysioterapia teki niiiiiin hyvää. Käsi toimii. Se on hienoa se. On hienoa, että on ihmisiä, jotka osaavat tehdä romahtaneille olkapäille hyvää.
Hyvää teki myös nähdä ystäviä. Nähtiin kalaasiystäviä. Sehän estää melkein kaiken romahtamisen. Ystävyys siis. Istanbulin Topkapi-kabinetissa oli hullun hyvää ruokaa (meze varsinkin!) ja ystäviä. Mitäpä sitä muuta kaipaakaan?
____________________________________________________________
Joulukalenterikuva n:o 14
Kynttilän valossa
Ei kai sentään! Pörssit voivat romahtaa, sananvapaus Venäjällä on romahtanut, mutta lapaluut pysyvät! Tsemppiä sun lapaluullesi (ja vähemmän kuntosalia)!
Istanbul/Konstantinopoli; olisiko paikallaan – makusilmujen ohessa – hemmotella (myös) luista pienimpiä, kuuloluita?
Istanbul/Dimitrie Cantemir (1673-1723): ”Il Libro della Scienza della Musica” e le tradizioni musicali sefardite e armene. Jordi Savall* & Hespèrion XXI. MP3 näytteet esim. Amazon.co.uk/Istanbul/dp/……………jne.
*esiintyy ennakkotietojen mukaan Kuhmon Kamarimusiikissa ensi kesänä.
Kiitokset Koivu myötäelämisestä. Kuuloluita voisi hemmotella kunhan tämä hopuhko meno vähän tasaantuisi.