Minua jaksaa aina ihmetyttää se, miten joidenkin ”uusien” ihmisten kanssa saattaa heti tavatessa tuntua, että on tunnettu kauan ja että se tuttuus on helppoa. Reilu vuosi sitten tällainen tunne yhden poliisin kanssa ja esimerkiksi Afrikan reissulla tavattiin pariskunta jonka kanssa sama juttu. Tänään minulle on taas käynyt niin. Kollega Tampereelta tuli viikoksi luennoimaan. Olin häntä vastassa asemalla ja sitten kävimme lounaalla ennen kuin hänen opetuksensa alkoi. Eikä tarvinnut miettiä, mistä puhuisi, miten puhuisi, puhuisiko mitään? Semmoinen on mukavaa.
Niitä näitä
Tuttuus – outous(?)
Onko ”outous” ”tuttuus” -käsitteen vastakohta, antonyymi?
Tuttuus – yhteensopivuus – Interpersonal compatibility? Outous – yhteensopimattomuus – Interpersonal incompatibility? Strangeness?
Molempia kohtaa! ”Outous” on harmillista, jos (kaikesta huolimatta) joutuu harjoittamaan kanssakäymistä (Interpersonal Communication?) ”oudon” kanssa. Se ei ole luontevaa, siitä ei tule mitään.
Iloitkaamme kommunikaatiosta kompatibiilien kanssa!
Ehkä en ajattele ainakaan tässä yhteydessä outoutta tuttuuden vastakohtana. Ehkä tuo yhteensopivuus tuttuuden synonyymina on tässä parempi, joten yhteensopimattomuus olisi sitten se vastakohta.
Kanssakäymisen helppous, turha etukäteen miettimisen puuttuminen, keskustelun rytmin luonnollisuus ja keskustelun aiheiden ”loksahtelu” on sitä, mitä tarkoitan tuttuudella.
Sinä sait tästä aika paljon irti. Voisinkin sanoa että tuttuus luonnehtii myös kommunikointia sinun kanssasi… 🙂