Valokuvatorstain haasteena rakkaus. Minun vastaukseni on ehkä hieman outo, mutta näen tässä on niin paljon rakkautta…
(kuva suurenee klikkaamalla)
Valokuvatorstai
Valokuvatorstain haasteena rakkaus. Minun vastaukseni on ehkä hieman outo, mutta näen tässä on niin paljon rakkautta…
(kuva suurenee klikkaamalla)
Tämä kuva sai kyyneleet valumaan.
Ihanat ja koskettavat nimet.
Kuva antaa ajattelemisen aihetta, hyvä vastaus haasteeseen!
Tuo kuva kertoo aika paljon surullisiakin asioita kun katsoo noita alimmaisia päivämääriä. Varmasti on tarvittu paljon rakkautta, että tuosta on selvitty.
Ansku, se koskettaa, eikö?
Doris50, ja nimillä on sanoma.
Ursula, pistää miettimään, ja asettamaan arvoja kohdalleen…
Risulintu. Noin minäkin ajattelen. Ensimmäinen lapsi eli kaksi päivää, toinen, Toivo, kolme päivää, ja kolmas, Muisto, vain neljä päivää. Otto ja Aina surivat yhdessä, ja elivät yli puolivuosisataa yhdessä .. Rakkautta on tarvittu.
On tämä todella surullinen kuva – kolme lasta kuollut alle viikon ikäsenä.Kai he kuitenkin jonkun lapsen saivat pitää – 50 vuotta elämää tuollaisen surun kanssa – onneksi heillä oli toisensa.
Elämä ei ole oikeudenmukainen, rakkaus on.
Kyyneleet silmissäni katson kuvaa.
Siis pala nousee kurkkuuni! Tällaisia hautakiviä oli pilvin pimein Kivijärven hautausmaalla Keski-Suomessa – oli kiviä, joissa ihan pienenä kuolleiden lasten lista oli vieläkin pidempi. Tässä kiinnittää huomiota, että puolisotkin ovat menneet saman vuoden sisällä…
Hieno vastaus haasteeseen!
Niiin! Ei rakkaus voi kuolla, se kestää.
Vaikutttava, hienot nimet tähän haasteeseen, Aina, Toivo, Muisto
Tunnen tämän kuvan kohdalla suruntäyttämää rakkautta.
Melita, minäkin haluaisin tietää saivatko he pitää yhtään lasta…
Lastu, itku tämän äärellä tulee itsellekin – vieläkin.
Inkivääri, rakkaudesta kertoo minusta sekin, ettei Aina jaksanut vuottakaan ilman Ottoa. Meni heti perään…
Aino, niinpä.
Ari, Jos Otto ja Aina saivat muita lapsia, mitkä olivat heidän nimensä?
Zilga, rakkaus voi sattua. Sattuukin usein.
Vaikuttava kuva! Tippa linssissä ikiä laskin. Toivottavasti he saivat pitää edes jonkun lapsistaan elossa.
Siinä on ollut rakkaus tarpeen, Ainalla ja Otolla. Se on varmasti pitänyt heidät yhdessä vaikeina aikoina.
Savisuti, toivottavasti.
Marjut, murhekin voi yhdistää.
Niin koskettava kuva. Todella pisti pohdiskelemaan asioita.
Kun alkoi laskea lasten ikiä ja katsoi puolisoiden vuosilukuja tunsi kuinka pala nousi kurkkuun. Tätä ei kertakaikkiaan voinut kuin jäädä ihmeissään katselemaan. Miten surullista. Miten suuri rakkaus tuosta huokuu.
Koskettava kuva haasteeseen. Rakkaus kestää yli kuoleman.
Sonja, ollaan elämän peruskysymysten äärellä.
Talkkari, surullista, ja niin epäoikeudenmukaista. Mutta Ainalla oli Ottonsa, Otolla Ainansa.
Paula, sanoit hyvin.
Todellinen Rakkaus on kestänyt tämän kaiken.
Marika, niinpä. Toivomme näin.
Surullinen mutta rakkautta tämäkin.
Näin suuren rakkauden edessä olen sanaton.
Niin paljon kuin rakkaus on elämää, on kuolemakin elämää. Ja yhteys, muistot ja orvokkien herkkyys kiven kylmää pintaa vasten.
Sinine, Raja on häilyvä ….
Koskettava, todellakin. Minä sain lohtua ajatuksesta, että eloon jäänyt lapsi olisi teettänyt hautakiven vanhempiensa kuoleman jälkeen – eiväthän muutoin viimeisenä kuolleet vanhemmat olisi kivessä ylimmäisinä vaan päinvastoin.
Hei Kaisa, tarkkanäköinen olet. Ihan selvästihän hautakivi on tehty vanhempien kuoltua, kaikki kaiverrukset ovat yhtäaikaisia ja samalla tyylillä tehtyjä. Toivotaan että kiven olisivat teetättäneet eloon jääneet lapset, että heitä olisi ollut monta. Joku sukulainen ilmeisesti kuitenkin huolehtinut … .