Pilvistä ja kylmää (alle +20 C). Hieman alle puolet porukastamme oli ilmoittautunut Stellenboschin retkelle, jonne lähdimme puoliyhdeksältä. Pikkubussin ikkunasta ihmettelimme kilometritolkulla näkyviä hökkelikyliä (”township”). Näinkö paljon näitä on? 1,2 miljjoonaa ihmistä elää kaupungin ulkopuolella aaltopeltikylissä…? Ja me etuoikeutetut jatkamme matkaa…
Blaauwklippenin viinitila on ensimmäinen kohde. Kiertelimme pikaisesti tilan kauniilla pihalla, valmistamossa ja kellareissa, minkä jälkeen saimme maisteltavaksemme yhden Zinfandelin ja neljä hyvin nuorta ja tuoretta punaviiniä, joista ei tullut mieleen ostaa ainuttakaan kotiin rahdattavaksi. Ei vaikka liki ekumeeniseen julistukseen yltänyt, pastorisaineksia omannut esittelijänuorukainen ehkä olisi niin suonutkin.
Matka jatkui Stellenboschin kauniiseen yliopistokaupunkiin, jossa vietimme tunteroisen kävellen ja siirtomaatyylin taloja katsellen. Pohdiskelin, jotta eikö opettajavaihto Oulun ja Stellennboschin yo:en välillä olekin mahdollista: eikö Stellenboschin kampuksella olisi Suomen historian lehtorille ja parin viikon luentosarjalle tarvetta. Vierailijoiden asunnoista numero 67 näytti varsin viehättävältä…
Löysimmme myös kelpo viiniboutiquen, josta ostimme kaksi huippupunaviiniä kotiin vietäväksi. Rust en Vreden 1694-sarjan viinin (Cab. S.- Shiraz) ja Cirruksen Shirazin. Kaupungin sekatavarakauppa oli myös mieleinen. Ihan nähtävyys.
Fairview´n viinitila oli osannut tehdä tuotteestaan brandin. Markkinointia kuin Torresilla tai Freixenetilla ainakin. Edellistä kohdettamme parempia viinejäkin. Paikallisoppaamme Jack oli avuksi kun hankimme viinikerholle vietäväksi talon lippulaivaviinin.
Paluu Kapkaupunkiin meni Koljonvirran taistelujen ja hautausmaiden merkeissä … Suomen historian vaiheet voivat yhdistää Etelä-Afrikassakin …
Iltapäivä vapaata. Mehän löysimme Belthazarin patiolta aurinkoisen pöydän ja pieni välipala maistui. Sitten kauppoihin. Täälläkö on NÄIN iso kauppakeskus? Nuorisolle löytyi tuliaisia. Ja ruokakaupassa oli tietysti käytävä.
Ehdimme hetken huilatakin, – yhteinen illallinen vielä. Odotettu ruoka (antilooppi) peittyi pippuriin ja tulin valinneeksi vielä surkean viininkin, mutta pöytäseura korvasi ruoan tuoman pettymyksen. Olenhan jo sanonut, että tämä on kelpo matkaseurue. Ajatuksia ja kokemuksia riittää, sellaisessa seurassa on hyväksi olla.
Yökerhoon vielä? No ehkei kuitenkaan. Kuitenkin vielä yömyssylle, tai siis oluelle, – barbaarit! 🙂 Seura tekee…
Huomenna kotiin. Tai edes kohti kotia. Ylihuomenna vasta kotona.
Fairview’n tilalta tulevat nuo Suomessakin myydyt Goats du Roam – viinit. Vasta tilalla käytyään tajuaa, mistä nimi, eikä pidä sitä enää niinkään ranskankielen kanssa ilotteluna (mitä se tosin on sitäkin). Ihania juustoja sieltä saa myös!
Amy, Fairview:llä miettivät miten alkaisivat kutsua protviiniään, jota ei enää ensi vuonna saa edes Etelä-Afrikassakaan tai siis varsinkaan siellä kutsua portviiniksi.
Niitä juustoja taatelihillokkeen kera tuli kyllä syötyä. Ja hilloketta ostettua kotiinkin.