Töissä lomallelähdön meininki: jotta hopusti hommia pois alta. Ja töistä sitten hopusti kaupungille.
Ojensin käteni, itse asiassa molemmat. Kävin verenluovutuksessa ennen kuin taas joudun matkan takia karanteeniin. Vaikka luovutuskertoja alkaa olla jo kymmeniä, ei se aina ole helppoa: nytkin on molemmat kyynärtaipeet – paitsi kohtuullisen pahassa taiveihottumassa – myös hyvää vauhtia mustumassa ja neulanjäljet ovat isot. Se on mukava kun ollaan lähdössä lyhythihakeleihin! Tahtoo aina suonet paeta neulaa, ja sitten kokeillaan toisesta kädestä, ja yritettäisikö vielä uudelleen toisesta…?
Ja sitten Veripalvelusta kosmetologille: tarkoituksena ottaa kestovärit kulmiin ja ripsiin. Se kun on reissussa ja lämmössä, uidessa ja hikoillessa (aivan niinkuin minäkin muka hikoilisin. Saa olla TOSI lämmin että minulle hiki tulee!) hyväksi havaittu juttu. Ei tarvi juuri meikkien kanssa tupuloida, ja silti on naama edes jotensakin kuosissa. Mutta onko nyt? Joo, väriä on. Kestovärit on luomillakin, ylhäällä ja alhaalla. Aika tummat on silmänympärykset.
Käsivarret piikitettyinä, naama kalpeana ja silmät mustana. Tässä sitä ollaankin jo pitkälti tehty matkavalmisteluja.
”Ja sitten Veripalvelusta kosmetologille: tarkoituksena ottaa kestovärit kulmiin ja ripsiin. Se kun on reissussa ja lämmössä, uidessa ja hikoillessa (aivan niinkuin minäkin muka hikoilisin. Saa olla TOSI lämmin että minulle hiki tulee!) hyväksi havaittu juttu.”
Kuten englantilaiset sanovat: ”Men sweat, BUT ladies only gently perspire.”
Kuinka oikeassa englantilaiset ovatkaan! 🙂