Sunnuntaisin säällä on enemmän merkitystä kuin muina päivinä. Nyt sataa, on kylmä, aamulla lenkillä oli viheliäinen maatuuli. Rannassa oli ankeaa (kuvaa klikkaamalla näet mikkelin harmauden paremmin). iPodista musiikkia – isolla – jotta viitsisi kiertää koko tunnin lenkin. Paleli. Valvominen tuntuu.
Syksy ei yleensä minua hetkauta, mutta nyt tuntuu, että mikkelinpäivä on todella jonkun jakson päätös. Satovuoden? Ihan sama, jokin taitekohta tuntuu olevan menossa kaupunkilaisellakin.
Keskiajalla tiedetään käsityöläismestareiden tarjonneen kisälleilleen ryypyn mikkelinpäivän tienoilla, kun pimenevien iltojen valoksi piti ensimmäisen kerran sytyttää kynttilä: silmänkirkastusryypystä on lähteissä vielä esimerkiksi 1700-luvun Turusta mainintoja.
Tyttärellä särki tänään silmiä, mutta en mitään ryyppyjä rupea tarjoilemaan. Ruokaa tein ja tarjoilin. Pari tuntia tärväsin keittiössä, eikä tulos minusta kummoinen ollut. Pari tuntia olen tärvännyt luennonkin kanssa: ainoa ongelma on – taas kerran! – että materiaalia on liikaa… Huomenissa kuitenkin työpäivä, joten säälle sama. ; ) Kyllä tämä tästä.
Moi Reija … voin olla aivan väärässä mutta laitan silti … ” Huolestunut ” tai paremminkin hössö kummitäti miettii, että olisko kummitytöllä silmälääkärin paikka.
Kun nuori lukee paljon, hänen kauas katsomiseen käyttämät silmälihakset ” laiskistuu” … seuraus on ns. likinäkö. Ja ku teidän neiti on eilen ajanut tavallista enemmän ja joutunut käyttämään silmiä kauas katsomiseen … on silmät kipeytyneet.
No, noin ainakin meidän yhdelle maailmanmatkaajalle :)) ja juniorille kävi näin … ja näin silmälääkäri asian selitti minulle maalikolle 🙂
Moikka Mannu! Voitpas hyvinkin olla oikeassa. Jo toisena opiskeluvuonna ne piti minunkin rillit hommata. Eikä ollut edes silmiä kipeyttäviä läppäreitä viime vuosisadalla opiskelleella silmiä tärvelemässä… Pitänee ehdottaa josko tytär kävisi näkönsä tarkistuttamassa.