Viimeiseen Kapkaupungin aamuun herättiin myöhään. Ensimmäinen kahdeksan tunnin yöuni takana ja oli hyvä ryhtyä pakkaamaan. Juuri mitään en ollut omasta mielestäni ostanut, mutta kun ryhdyttiin keräilemään ostoskasseja hotellihuoneen kaapeista niin olihan niitä ruokapurkkeja, kastikkeita ja säilykkeitä yhteensä kymmenkunta: gnu-, kudu-, antilooppi- ja strutsipateeta, viikunahyytelöä, limekastiketta ja ties mitä. Lapasestahan se taas oli lähtenyt: ruokien osto. Mutta kirjoja ei ole kuin kaksi. Afrikkalainen keittokirja (mahdollisia vierasaamiaisia varten :)) ja viinikirja. Viinejä oli yhteensä neljä (Cirrus, Rust en Vrede 1694, The Chocolade Block (Boekenhoutskloof) ja Fairview´n lippulaiva shiraz). Noh, kaikki mahtuivat laukkuihin.
Aamiaisen jälkeen oli luovutettava huone, mutta lähtö kentälle vasta yhdeltä: mitä tehdään? Aquarium! Sehän on ihan lähellä, eikä aiemmin ole sinne ehditty, joten nyt. Se oli niiiin hieno. Intian valtameren ja Tyynen valtameren kaloja ja mereneläviä. Ja akvaariot sisustettu ja valaistu oivallisesti. Eikä fisuja ollut vain muutamia vaan niitä oli paljon. Erilaisia. Näimme livenä niitä kaloja ja äyriäisiä, joita on reissuissa kalaravintoloissa syöty. Klipfish ja sole muiden muassa. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Suomalaiskansalliseen tapaan käytimme osan lauantaiaamupäivästä myös autokaupoissa kulkemiseen. Lähellä Waterfrontia on muutama luksusautojen kauppa, joissa kävimme ottamassa juniorille kuvia Porscheista, Ferrareista, Bentleystä. Eikä meitä edes hätistelty pois sieltä. Rauhassa saatiin moisia komistuksia katsella. Hintoja me ei kyselty. Eihän niitä kannattaisi ostaa kun ratti on oikealla puolella … Muuten toki joku capriolet olisi voitu tilata. 🙂
Vasemmanpuoleinen liikenne ei ole ainoa ”vääränkätinen juttu” Etelä-Afrikassa: lavuaareissa kuumaa tulee oikeasta hanasta, kylmää vasemmasta (ja juuri kun muistat sen, niin jonkun ravintolan vessassa ne ovatkin taas toisin päin), sähköpistokkeisiin tarvitaan adapterit ja mittayksiköt ovat vähän mitä sattuu. Kaiken kukkuraksi aurinko kiertää väärinpäin ja kuu on iltaisin selällään taivaalla.
Autokaupan lisäksi kävimme vielä kauppakeskuksessa: levykaupassa halusin käydä kun yksi matkaporukastamme oli eilen kehunut ostaneensa, hyväksi toteamansa Soweton kuoron gospel-CD:n ja minuunhan sellainen mainostaminen upposi. CD:tkin – kuten moni muukin asia, olivat EA:ssa paljon halvempia kuin Suomessa, joten Andrew Lloyd Webberin kokoomaGold-CD ja muutama muu ”ruokamusiikki” tarttui mukaan.
Hotellista yhdeltä kohti lentokenttää. Pöytävuorelle vielä viime silmäykset, ja sitten tolkuttoman pitkä kotimatka alkoi.
MM-jalkopallokisoja varten remontissa oleva Kapkaupungin kenttä aiheutti hieman häslinkiä porukassamme. Ja meidän aikeemme/toiveemme ”uusioperheen” muodostamisesta ei oikein simahtanut. Harmi. Noh, nippu lentolippuja kuitenkin saatiin, Kapkaupunki–Johnnesburg, Johannesburg–Frankfurt, Frankfurt–Helsinki, Helsinki–Oulu…
Matka ensimmäiselle rastille Johannesburgiin meni nopsasti. Kenttä komea ja kiiltävä. Nuorisolle vielä tuliaisia. Olisivatpa olleet mukana, olisivat satavarmasti tykänneet. Minun on opittava etteivät aina enää kanssamme lähde … opinhan minä. En ehkä ihan nopeasti opi, mutta opinhan minä. Junior on H:nsa kanssa lomaillut mökillä, esikoinen opiskellut kotona, merkillisen viehtynyt kirjanpitoon. Ainakin ”study grouppiin”… 🙂
Johannesburgissa noustiin yöksi koneeseen. Puolivuorokautta Afrikan eteläosasta keskelle Eurooppaa.
Nukuttiinkin vähän. Siistiytymisen (vähäinen rusketus joka reissulla on hankittu keskittyy nenään ja sekin kesii jo!) ja doppio espresson jälkeen ei huimaa enää kuin vähän.
Nyt enää kaksi lentoa edessä …
Hei, Reissu Reija!
Turneenne innoittamana minäkin lähdin reissuun. Valitsin kohteeksi Hyvinkään. Pohjanmaan radan kunnostustöiden vuoksi matka alkoi odotettua antoisammin: Oulu-Kokkola, juna nro 1; Kokkola-Seinäjoki, onnikka; Seinäjoki-Riihimäki, juna nro 2; Riihimäki-Hyvinkää, juna nro 3.
Mitä olen oppinut pikavisiitilläni Hyvinkäästä? Majoittua voi (Hyvinkään) Sveitsiin tai Hämeenkadun Cumulukseen. Urheilupyhättö (pesäpalloa) sijaitsee keskellä cityä. Hämeenkatu on jalkamiehelle – ei ainoastaan pitkä – vaan yllättävän pitkä. Cumuluksen raflasta saa puolenyön tietämissä mm. tummaa tsekkiolutta.
Tämän kommentin löyhä sidos blogiisi on matkailu. Kaukomatkat ja kotimaan matkailu kun lienevät sukua (tosin hyvin kaukaista) toisilleen.
Terveiset Hyvinkäältä!
Dear Koivu, onpas sinullakin ollut ”vaihtoja”. Meillä on nyt takana 30 tuntia lentoja ja lentokenttälorvailua. Yhtään turvatarkastusta ei nyt enää jaksaisi. Niitä ei kotimaanmatkalla tarvi kestää, joten revi siitä.
Hyvää Hyvinkäätä sinulle.
PS. Sinulle on tuliaisiakin Afrikasta … 😉