Jo yöllä kuului että tuulee kovasti. Aamulla tuuli niin kovaa, että Pöytävuorelle ei päästäisi. Eikä Robben Islandin retkestäkään tulisi mitään. Hö! No varasuunnitelma oli vallan hyvä: matkaamme Kirstenboschin kasvitieteelliseen puutarhaan. Jo 1600-luvulla hollantilaisten perustama puutarha oli muistakin kuin pehtoorista hurmaava. Kerrassaan kiehtova.
Harmittelimme vain, ettei jääty sinne päiväksi: aurinkoisessa säässä piknik tasaisilla nurmilla olisi sopinut monen meidän suunnitelmiin. Alueella myös kaksi kiehtovaa kauppaa: pehtoori osti minulle paketillisen kukansiemeniä, joita saan kuulemma ensi kesänä ”niitylläni” kokeilla: ”Aloittelijan paketti” lukee etiketissä. Ja minäkin löysin puutarhan kirjakaupasta jotain: keittokirjan. 🙂 Ketään ei hämmästyttäne.
Puolelta päivin tehtiin vielä Kapkaupungin keskustaan pieni bussi- ja kävelykierros. Siirtomaa-ajan arkkitehtuuria, minulle tuplasti historian havinaa. Olen jopa joskus hyvin kauan sitten luennoinut siirtomaapolitiikasta. Mutta nyt jotain uuttakin historiaa … Kapkaupungin varsinainen keskusta on oikeastaan aika tylsä. Toimistoja, vakkuutsyhtiöitä ja pankkeja. Mutta kaupungissa on osansa, jotka ovat kauniita, värikkäitä, kaupunginosia, joiden ansiosta tämä ansaitsee tulla mainituksi yhtenä maailman kauneimmista kaupungeista.
Hotellimme Portswood on Waterfrontin satama-alueen vieressä ja sinnehän sitten pehtoorin kanssa saitterin jälkeen suuntasimme kävelemään. Pehtoorilla tietysti jo nälkäkin, minä lupasin uhrautua seuraksi jos mukava aurinkoinen kalaravintola löytyisi. Kiertelimme, kaartelimmme, kauppojakin vähän katselimme. Quay 5 tuntui sitten olevan se, mitä halusimme. Ja kuinka ollakkaan: matkaseurueesta tutuksi tullut pariskunta siellä jo olikin. Liityimmme seuraan; lounas sujui mukavasti. Etelä-Afrikan lisäksi tuntui olevan muutakin yhteistä. Ja sitten siis ruokaa: pehtoorilla tonnikalaa, I&J söivät ”bluenosefishiä” ja minä prawns in curry. Kaikki saatoimme kiitellä keittiön tuotoksia.
Lounaan jälkeen suuntasimme doubledeckerin kyytiin. Kaupunkikiertoajo kaksikerrosbussin katolla sopi aurinkoiseen iltapäivään. Kaupungin keskustaa uudemman kerran ja sitten kauniita reuna-alueita, merenrantaa, eliitin asuinalueita, Pöytävuoren taustaa tuli nähtyä ja kuvattua. Pari tuntia vierähti aurinkoisessa iltapäivässä.
Ja illaksi syömään: vaihteeksi. Baia. Kaupungin paras kalaravintola? Vankka kokemuksemme on, että onhan se. Ainoa, mikä nautintoa haittasi oli, että ”timing” ei toiminut. Ensin tuli kuohuva sitten ruoka, sitten ei pitkäääään aikaan mitään, sitten ruoka, eikä viiniä. Joten rytmi sekaisin, mutta kyllä meille kelpasi. Söin haita. Elämäni eka kerran? Alkupalaksi haita! Carpaccio. Pehtoorille strutsi carpaccio. hmmm. Molemmat olivat erinomaisia. Eikä langustissa ja klipfishissäkään mitään vikaa ollut. Ja tilasimme Sauvignon Blanchia (Vergelegen 2005) vaikken todellakaan pidä SB:sta, mutta hyvinhän se maistui.
Eilenkö me oltiin Sowetossa? Näinkö äkkiä kaikki unohtuu?
Huomenna aamulla varhain kohti Hyväntoivonniemeä… Toivoa on.
Hi Sie hainsyöjä!
Nyt pysyn asiassa, en (juurikaan) rönsyile. Mikä on Cape Townin raflojen hintataso? Mieleen on jäänyt ”Kapinkiertäjien” maininnat erinomaisesta hinta/laatusuhteesta. Hainevät? Olisinko voinut (jossain, joskus) pistää lusikkani haineväsoppaan?
Vergelegen (Stellenboschia?) – SB:näkin – puolustaa varmasti paikkaansa.
Lopuksi aihetta sivuten kysymys ja sille vastaus.
K: Mikä viini on Viini -lehden 5/2009 ”Syksyn satoa kellariin” -palstan 5 parasta -listan kärjessä?
V: Boekenhoutskloof* Cabernet sauvignon 2006. Tietenkin!
*Fransschoek, Etelä-Afrikka
Haita en olekaan vielä kokeillut vaikka olenkin asunut sellaisilla alueilla joissa haita voisi olla (Miami..)Voin kuvitella,että se on ihan hyvää…
Tuo puutarha kuulostaa kauniilta,mitä muuta voisikaan olla hollantilaisten perustama puutarha…..
Koivu, palaan hintataso asiaan vielä … Boekenhoutskloof! Juuri sitä eilen nautimme lasillisen jälkiruoaksi. Emme CS:ia vaan ”Cape blends with shiraz”. Viinin nimi oli Chokolate Block (2007). Ja suklaista se olikin. Täyteläistä, pehmeää, pieni pippurinen häivähdys. ja se oli melkein mustaa. Erinomaista.
Yalian, kunhan seuraavan kerrran kohdalle sattuu niin testaa. Raikas kalan maku. Hyvää se oli.
Boekenhoutskloof on yksi niitä viinitiloja, jonne ei hevillä pääse käymään, mutta viime keväänä ”hotellipoikamme” Fransschoekissa järjesti sinne(kin) visiitin. Chocolate Block on yksi heidän bravuureitaan, ja Porcupine Ridge yksi heidän merkeistään (en muista, myydäänkö Suomessa), Syrah/Viognier ehdoton suosikkini.
Kaipa kävitte Vaughn Johnsonin viinimyymälässä Waterfrontissa?
Quay 5:lla tarkoitit varmaan Quay 4:ta (se meidän seafood-pannupaikkamme)? Baia on myös yksi vakiopaikoistamme, mutta palvelu saattaa vaihdella.
Vergelegen luetaan (viinillisesti) Stellenboschin alueeksi, vaikkei varsinaisesti sitä olekaan, vaan on oikeastaan Somerset Westissä. En välttämättä ole ko. tilan viinien paras ystävä, mutta tila sinänsä on näkemisen arvoinen rakennuksineen ja Lady Phillipsin ruusutarhoineen.
Amy, Kävimmme Vaughin Jonhnsonin viinimyymälässä. Cirrus on ollut hotellihuoneessa ja tänään ostimme sitä Stellenbochista (kaupungin pääkadun varrella pieni viinibutiikki) vietäväksi viinnkerholle.
Aivan: Quay 4, ei viisi.
Baiassa me saimme hyvää palvelua, osa matkaseurastamme eilen illalla ei saanut, taso tuntuu siis todellakin vaihtelevan.
Namnamnam, Cirrus… Kuulitteko Rust en Vredessä yhteistyöstä Ernie Elsin kanssa? Minulle on hiukan jäänyt epäselväksi, mitä se käytännössä on. Siitä on aikalailla aikaa, kun Rust en Vredessä viimeksi kävimme, mutta visiitti Ernie Elsin tilalle (joka on – öh- varsin poikkeava muista, perinteisemmistä tiloista), ja siellä tuli Cirrusta maisteltua. Lisää täällä: http://www.ernieels.com/wines/cirrus.html
Niin, viinimaestrohan on sama, se kävi ilmi.
Rust en Vredessä emme käyneet, olimme matkanjärjestäjän reissulla joten oli vain kuljettava mukana… Huippukallis viini hankittiin Stellenboschin viiniliikkeestä. Sokkona ostimme. Emme päässeet ko. viiniä edes maistamaan, mutta on uskottava että on hintansa väärti. Suomesta saatava ReV on ollut pitkään meidän ”mökkiviini”, samoin kuin Allesverlorenkin. Nimiensä puolesta ja koska sopivat pororuokien kanssa niistä on tullut mökillä usein nautittuja juhlaviinejä.