On vaan niin ikävä, monia asioita, ihmisiä, ihmisen ikävä toisen luo … kuka niin laulaa? Juice?. Jo tulevakin ikävä. Taas kerran, taas!, olen väärässä ajassa. Tulevassa ja menneessä. Ihan sama. Viime viikossa ja ensi kuussa. Ikävä menneitä ja ikävä jo, kun ajattelen huomista. Aina minulla on vaikeuksia ollut olla tässä ajassa, ehkä se on historioitsijan ammattitauti?, helmasynti, mutta nyt marraskuun tullessa, pyhäinpäivän aattona, kaikessa ”menneessä”, ikävä on isoin.
Niitä näitä