Kriisi. Töissä kriisi. Historioitsijana tiedän (luulen tietäväni?) että uusi tilanne aiheuttaa aina kriisin. No ainakin meillä töissä uusi tilanne on aiheuttanut kriisin, mikä on erinomaisen harvinaista. Hyvin harvoin joudun aamuisin lähtemään vastentahtoisesti töihin. Tänään, eilisen jälkeen, jouduin.
Ei olisi tänään kannattanut kriiseillä etukäteen: ihan kelpo työpäivä, joka iltapäivällä huipentui arkeologian lehtorin läksiäisseminaariin. Napakka parituntinen seminaari, jossa arkeoastronomia oli meitsille täysin uutta ja sai kiinnostumaan. Silloin joskus esihistoriallisena aikana kun itse arkeologiaa suorittelin ja kaivauksillakin haittona olin, ei moisesta ollut tietoakaan. Mielenkiintoista. Pehtoorikin oli seminaarissa mukana: onhan hänkin yhden päivän kaivauksilla ollut. Löysi ko. kaivauksilla suunnilleen ainoan väärennetyn (kuningatar Kristinan aikaisen) kolikon.
Seminaarin jälkeen olisi ollut tarjolla vielä kuohuviiniä ja kahvia kollegan eläköitymisen juhlistamiseksi, mutta mehän pehtoorin kanssa riensimme kotiin.
Ei muuten kiirettä, mutta kotona nuoriso odotti einettä ja meillä oli jotain mielenkiintoista varattuna ruoaksi: pieni pala karhua. Oulun Stockalla on nyt myynissä karhua, ja sitähän meillä oli fileestä palanen. Raskimme ostaa kokonaista 100 g neljälle hengelle: 25 g/lautanen. Johan sillä hyvinkin nälkä lähti :). Ei, ei lähtenyt mutta oli mukava testata. Ja miltä maistui? Riistalta, murealta, voimalliselta. Olisipa sitä ollut enemmän! (Tämäkin kuva suurenee klikkaamalla.)
Tänään muutoin levollinen perjantai. Rästitöitä olisi nyt illaksikin, ja kaikkea tekemistä viikonlopuksikin riittäisi, mutta olkoot! Otan kirjat ja vetäydyn nojatuoliin, oliskohan pehtoori jo sytyttänyt takkatulen?
Arkeoastronomia! Siis: enemmän tähtien kuin pihkahelmien, ruukun kappaleiden tms. tieteilyä. Olisiko astroarkeologia mahdollista?
Vaikutuin suuresti (jo) HS:n loppukesän (2.8.) artikkelista ”Suomalainen Stonehenge”. Ei siis hylkeenlihan varastointia, vaan kesä- ja talvipäivänseisaukset jättikokoisessa kivikalenterissa! Mikä mahtaa olla kalenterin vastaanotto Aleksandrian arkeoastronomian kokouksessa (lokakuu -09)?
Hylkeenlihasta karhuun. Missä vika, kun karhupihvi ei kiehdo? Raukkis, akkamainen/neitimäinen, viherpipertäjä?
Sitä ihmettelee nimim. ”Savustettua kyytä ja sammakkoa (R. temporaria) kesällä 1972 maistanut”
Arkeoastronomiasta kiinnostunut viherpiipertäjä? Vaikuttuneisuutesi kivikalenterista ei minua hämmästytä, mutta ettet karhua syö? Sellaista en olisi osannut odottaa. Vakaumuksensa kullakin, ja sitä kunnioitan.