Eilen oli kapitulin kohokohta: juhlallinen installointi Oloksen Polar Centerissä ja juhlaillallinen sen jälkeen. Puolitoistatuntinen installointi sujui Turkin valtavouti Mohammad Hammamin lyödessä meidät ritareiksi. Meitä uusia käätyjen saajia ja vanhoja, jotka saivat arvonmuutoksen, oli yhteensä yli puolensataa. Miekan heilutukset sujuivat mallikkaasti. Monia oma vuoro näytti kovastikin jännittävän, minulla päällimmäisenä sellainen juhlava olo, ei jännitys. Lapin voutikunnan ja Lappi á la carten voimakas kehittäjä Tapio Sointu luopui vuosikymmeniä jatkuneesta voudin tehtävästään ja häntä muistettiin monin tavoin, lisäksi hänen tyttärensä ja poikansa saivat käädyt, ja puheiden ja kaiken sellaisen myötä minulla (ja monella muulla) oli ripsivärit vaarassa. Hyvin kaikki kuitenkin meni.
Kaikki muu hyvin mutta minun kamerastani oli muistikortti hotellihuoneessa (400 metriä matkaa, vesisade, soratie ja korkkarit estivät kipaisemasta ja hakemasta) tietokoneessa. Ei siis kuvia! Installoinnissa ei omia kameroita saanut edes käyttää, mutta muusta illan kulusta olisi ollut hienoa ottaa kuvia. No muutama läsnäollut lupautui minulle omia kuviaan toimittamaan.
Installoinnin jälkeen lämpiössä oli Moet & Chandon tarjoilu. Miehet smokeissa ja naisilla toinen toistaan kauniimpia pukuja. Silkki kahisi, parfyymit tuoksuivat, puheensoriaa paljon. Onnitteluhalauksia, puhelimet piippasivat onnitteluja (mikä tuntui mukavalta, joten kiitos niistä), salamavaloja, jotain yhteistä tunnetta melkein käsinkosketeltavana.
Juhlaillallinen yhteensä 250 Rotisseur-jäsenelle ja heidän seuralaisilleen alkoi klo 20.
Olen syönyt kerran elämässäni kahden Michelin-tähden ravintolassa, muutamissa yhden tähden ravintoloissa, kymmeniä kertoja hienoissa fine dining -ruokapaikoissa Suomessa ja ulkomailla. Enkä koskaan ole syönyt niin hyvin kuin eilen päivällisellä. (Ehkä Helsingissä Postres ja Demo ja Kuopiossa Musta lammas ovat jättäneet makumuistoihin yhtä lähtemättömän jäljen.) Viiden ruokalajin illallisen kohokohtia olivat Kuningasrapukeitto ja kuningasrapu-fenkolisalaatti ja pääruoka oli Sallan Villiporo kahdella tavalla mustapippuri-lakritsikastikkeessa ja minivihanneksia. Suurenmoista!
Toisin kuin akateemisissa juhlissa (vertasin koko ajan tapahtumaa promootioon) Rotissöörien päivällisillä puheet eivät keskeytä puheensorinaa ja ruoasta nauttimista, vaan ilta sai soljua ruokalajista toiseen omaa vauhtiaan. Nautintoa ei turhaan keskeytetä.
Kello oli reilusti yli puolen yön kun Oulun voutikunnasta iso osa siirtyi Kotaan jatkoille. Vielä yhdet samppanjat nautittuamme lähdimme pehtoorin kanssa sateiseen yöhön ja nukkumaan.
Tänään vielä yksi hieno ruokatapahtuma: brunssi. Vielä jaksoin maistaa kuningasraputerriiniä, poronakkeja ja poropateeta. Jääkellarin lohta oli vielä saatava ja hillat – lapin juustoleipä -klassikosta oli tehty jotenkin uudenlainen versio, joka minulle maistui.
Yhdeltätoista hyvästelimme Oloksen. Matka kohti Oulua sujui nopeasti. Juttuseuraa riitti vielä tänäänkin. Ruoka yhdistää. 🙂
Haaveiden ei ole tarkoitus olla realistisia, niiden on tarkoitus kantaa… Minun yksi haaveeni on nyt realisoitunut. Se on kantanut matkalla tähän, ja eiköhän se kanna harrastuksessa eteenkin päin.
Onnea! Lähes tulkoon liikutuin minäkin kun tekstiäsi luin. Meillä kaikilla on haaveita, mutta kaikki meistä eivät jaksa tehdä niiden toteuttamiseksi riittävästi töitä – sinä olet jaksanut. Ja olet käätysi ansainnut!
Lämpimät onnittelut!!!
Haaveet on tehty toteuttavaksi. Koko viikonlopun olitte mielessä useampaan kertaan. Ajattelimme ja puhuimme mitä kaikkea Oloksella koette, näette saatte – vuosien haave sai palkkansa.
ER, kiitos, kiitos. Käätyjen eteen tekemäni ruokaharrastaminen kun ei ole ollut minulle työtä. Eikä ole tarvinnut ”jaksaa”. Mukava jos sapuskoistani ja muusta ruokapuuhastelusta on jäänyt vaikutelma että olen käädyt ansainnut. 🙂
Mia, ihana kun on ollut myötäeläjiä ilossa.
Aivan erinomaisen ihmeellisen hieno saavutus, Reija!
Tiedan, etta iloitset harrastuksestasi, niin ruuan kuin puitteiden puolesta, josta olemme saaneet nauttia. Olet ansainnut kunniansoituksen, rakas Dame de la Chaine. Makoista jatkoa!
Serkku hyvä! Kiitokset sinullekin. Te olitte hyviä nauttijoita ruokapöydässämme 😉 . Kaunista ja herkullista syksyä sinne Atlantin taaksekin.
Onnitteluni! Če´vetjääu´r* on laajakaistan katvealuetta, siksi kommentti vasta nyt.
Ritariutesi olisi ehkä kaivannut lisätunnuksen, jonka avulla erottuisit rivirotissööreistä. Bonusinstallaatio ritarihaarniskaan? Onneksi sitä ei tehty. Teräskuori voisi vaikeuttaa paistikäsivarren käyttöä.
Se, että kaiken kulinaarisen kokemuksesi jälkeen herkistyt Oloksen Dineripöydän ääressä tarkoittaa: Kyllä (Pohjois)Suomessa osataan! Meri-Lapin karitsasieninakki, savuhaukirapunakki, hirvikatajanmarjanakki…nakit kuin runoa..
Olet taatusti ketjusi ansainnut!
*Sevettijärvi. Installointipäivänäsi näin Porotila Toini Sanilan ruokailutilan seinällä taulun, joka kertoi, että Toini Irmeli Sanilalle on myönnetty paistinkääntäjäkäädyt. Päiväys oli Kittilässä joskus 1994.
Voi kuinka minusta onkaan hienoa, että ihmiset, jotka ovat meillä käyneet syömässä ja ”ruokakirjalliseen” tuotantooni tutustuneet, ovat sitä mieltä, että käädyt eivät menneet ihan väärään kaulaan. Bonusinstallaatiota tuskin kuitenkaan tarvitsisin saatikka ansaitsisin.
Sevettijärvi elokuussa Rotisseur-käädyillä rankatussa paikassa oli varmasti kelpo kokemus.
Kiitos upeasta kuvauksesta!
Kapitulit ovat todellakin elämyksiä. Joskus minusta tuntuu, että jo ne olisivat hyvä syy tavoitella jäsenyyttä. Hienoa saada kaltaisesi ruualle omistautunut aktiivi mukaan toimintaan.
Kari, ritarikollega :), kapituli ja koko reissu olivat kyllä hieno juttu. Once in a lifetime… Sinunkin tekemisilläsi varmasti oli osansa onnistuseen viikonloppuun.
Katsotaan nyt, kuinka omistautunut ja aktiivi olen, mutta ainakin vielä kovin viehtynyt rotissööri-ideaan….