Häthätää ehdin käydä aamulenkillä ennen sadetta. Lenkin jälkeen sade salli istahtaa koneelle, jossa olen suunnilleen koko päivän systerin ja miehensä vierailua sekä ruoanlaittoa lukuunottamatta sitten ollutkin. Katalonian matkan maisemissa olen päivän viettänyt, palannut muutaman viikon takaisiin lomapäiviin. Siispä matkasivusto on nyt jotensakin valmiina:
http://www.satokangas.fi/Matka/Katalonia/index.htm
Kuvat eivät ole niin hyviä kuin olisin toivonut, mutta eiköhän niistä jotain Katalonian lomaviikkomme vaiheista välity.
Lomatunnelmien merkeissä onnenrippuja myös ajatuksesta että vielä on viikko lomaa. Huomenna mökkivierailupäivä Pudasjärvelle. Ja loppuviikosta mökille. Se kyllä on minulle kovin mieluista.
¡Reya!
Vai ei ”..niin hyviä kuin..” – ne ovat hyviä! Eräässä vuosikymmenten takaisessa laulussa (nimi hukassa) kysytään: ”Etkö tyytyä voi vähempään?” Niin – etkö?
Callo Blanco de Ternera La Boquerian tiskillä: toinen toistaan kauniimpia (herkullisempia?) nystystöjä! Verkkomaha (reticulum), se pinnaltaan mehiläispesän kennostoa muistuttava, lienee mahoista maittavin/arvostetuin.
Entäpä se yhtenäisten pikkunystyjen peittämä mahan osa? Satakerta l. lehtimaha (omasum l. psalterium)? Luulen, että oma vuosikymmenten takainen tutustumiseni lehmän mahastoon kohdistui psalteriumiin.
”Virsin, lauluin, PSALTTAREIN; harpuin, huiluin, kantelein.”
Matkakuvastossasi riittää tutkittavaa. On vain odotettava, että lehmän mahalaukuston lumo ensin laantuu.
Mahalaukuston lumo?! Valloittavaa, Koivu!
En muista/tiedä koskaan syöneeni mahalaukkua, ja vaikka aika ennakkoluuloton maistelija olenkin (mm. kamelinaivoja Marokossa ja käärmettä Kiinassa niin ei tullut pieneen mieleenikään ostaa noita – varsin edullisia tosin – lerpakkeita Barcelonasta.
Eilen sain nauttia – valmiissa ruokapöydässä, jonkun toisen laittamana – oikeastaan pelkkää puhdasta suomalaista luomuruokaa. Ja kyllähän se oli juhlaa.
Mitä enemmän tulee ikää sitä enemmän loman huippuhetket rytmittyvät ruoan ympärille 🙂 Minulla ainakin.