Tuulee etelästä. Tuulestatemmattu lähtee etelään. On loma.
Töistä tultuani kun sain kulkuneuvoni (juniori on edelleen pohjoisessa tyttöystävänsä kanssa, joten olen viettänyt autottoman viikon) parkkeerattua ja kun pehtoori vielä viimeisteli pihaa lähtökuntoon maistuivat meille lasilliset huippukuohuvaa.
Matkakuumetta? Eipä juuri, kun en ole vielä ehtinyt oikeasti tajutakaan, että huomenna lähdetään. Koko kesä on tullut puun takaa, ja on hieman huolta tässä loman alussa. Huolta joka on kalvanut jo pari kuukautta, ja vähän muutakin huolta ja sitten vielä pieni huoli kun meidän kilpurilla on nuha. Kilpikonnan nuha ei ole mikään pikkujuttu. Viimeksi kun Elmeri oli nuhassa tauti kehittyi hengitystietulehdukseksi ja minun oli opeteltava pistämään konnuliin antibioottiruiskeita. Ei ollut mukavaa, ei. Nyt nuha ei ole ainakaan vielä konnan vauhtia hidastanut. Askel on aika vetävä, eikö?
Eilen esille pistämäni kyselyn (sivupalkissa 10.7. asti, käyhän pistämässä ruksisi) tähän mennessä vastanneiden (35) kesken neljännes teistä – hyvät blogivieraat – käy blogissa kuulumisten vuoksi ja viidennes reissuraporttien vuoksi. Molemmille porukoille tiedoksi, että kuulumisia ja reissuraportteja on tarkoitus päivitellä ensi viikon matkallakin: vuokratalossamme on esitteen mukaan nettiyhteys. Jollen itse saa sitä toimimaan uskon, että matkaseurueessa on joku, joka osaa auttaa. 🙂
Oulussa on helle, mutta niin näyttäisi olevan matkakohteessammekin:
http://www.weather-forecast.com/locations/Rosas/forecasts/latest
Ja kohde on siis Rosesin pikkukaupunki Kataloniassa, 160 km Barcelonasta koilliseen. Interhomeen on taas kerran turvauduttu, ja sen kautta vuokrattu viikoksi asuinsija. Huomenna lennämme Barcelonaan, josta lauantaina ajamme Rosesiin. Siis adios, amigos!
Reya ynnä Inspehtoori, nytkö jo?
Lähtönne yllätti kuin talvikeli etelän autoilijat. Koska Barcelona/Barsis on teille vain välietappi, en aloita vuodatusta ”Enkelipelistä”, uudesta Carlos Ruiz Zafónin kirjasta*. Vesa Kärjen (Kaleva 25.6.2009) mukaan se sitäpaitsi on ”…täyttä höttöä, kauniilla sanoilla kuorrutettua sokerihattaraa, tyhjänpäiväistä hölynpölyä…” Palataan siihen myöhemmin.
Mutta Roses!! Tähtäimessä taitaa olla (myös) ”El Bulli”, kolmen Michelin-tähden ravintola, jonka Brittiläinen Restaurant-lehti on valinnut maailman parhaaksi ravintolaksi viisi kertaa: 2002 ja 2006 – 2009 (http://fi.wikipedia.org/wiki/El_Bulli). Tutkiva journalismini paljastaa, että linnunteitse matkaa Rosesin rantahietikolta raflojen raflaan on vain nelisen kilometriä. Odotan raporttia kiihkeästi!
Jos aikaa Barsiksessa on, älkää unohtako munkkiaratin (papukaija) pesiä Sagrada Familian puistossa! Pitäkää silmällä myös ”La Capella Reial de Catalunyaa”.
¡Buen viaje!
*Entäpä ”Tuulen varjo”, hyvä TT? Kuuluuko se esiblogistiseen aikaan?
Huomenta Koivu, nyt jo! ensinnäkin harmittaa kovasti kun en tuota Enkelipeliä eilen kaupungissa käydessäni hoksinut matkalukemiseksi hankkia. Minä on kuullut siitä hyvää palautetta. Mutta kuten sanoit, palataan siihen myöhemmin. ”Tuulen varjoakaan” en ole lukenut, vaikka ehkä jo nimen vuoksi olisi pitänyt.
Roses ei valikoitunut kohteeksemme El Bullin vuoksi. Teimme varauksen talosta vasta huhtikuussa ja El Bulliin on puolen vuoden varausjonot, joten ei edes mahiksia. Sitä paitsi luulen, että yksi illallinen olisi siellä sen hintainen kun meidän talomme viikkovuokra. Taloltamme on EL Bulliin alle 3 km:n matka, joten ehkä joku päivä sentään ulkopuolella käymme.
Barsiksessa!? Sinulle Barcelona on niin tuttu, että vain ”Barsis”. 🙂 Yritämme olla valppaina myös papukaijojen suhteen.
Pysyhän ”linjoilla” 🙂