Aivan ihana kuva ja patsas! tämän haluaisin nähdä jossain puistossa, varmaan on ollutkin. Klikkasin suureksi ja nyt menen penkomaan sivupalkkiasi. Kiinnostuin…
Hei Reya, c´mon! Ei kai se, että leikkiii kersana poikien kanssa (”Tuli mieleen”, 4.5.), ajaa linja-autoa ja värkkää tietokoneiden kanssa, aiheuta maskuliinistumista.
Kuvasi betonityöläisellä on mielestäni perin vähän yhteistä kanssasi.
Tulipa minunkin mieleeni. Oman lapsuuteni leikeistä puuttuivat tussarit, en koskaan kantanut kiväärinpatruunoita (joita vaatekomerossamme oli sodan jäljiltä – kaiken varalta – iso laatikollinen) nuotioon, järjestin kuolleena löytyneille pikkulinnuille hautajaisia, ym. ym. Viihdyin hyvin ikäisteni lettipäiden seurassa.
Ajokortin (auto) ajoin yli kolmikymppisenä, moottoripuolen suurin urotyöni on (edelleen) äänimerkin vaihtaminen ensimmäiseen autoomme.
Olisiko Tytti Isohookana-A. hyvä valinta kaksoisolennokseni?
Caro Koivu, huomasitkos, että pistin kuvan alareunan tekstiin kysymysmerkin. Siis ”Kaksoisolentoniko?” Olen oikeastaan aika iloinen että sinun käsityksesi minusta ei ole kuvan kaltainen.
Sekä sinut hyvin tuntevana että Tytin (OY:n eilen nimetty vuoden alumni) melko hyvin tuntevana olen sitä mieltä ettei T. todellakaan olisi kaksoisolentosi. Ei todellakaan. Ei lettipäisten kanssa leikkiminen aiheuta feminiinistymistä 🙂
Mukava tapa paistatella päivää 😀
Hieno kuva!
Maru, aika levollinen, eikö vaan?
Inkivääri, kiitos.
Ihana ihmispatsas! Missä päin maailmaa tämän kuvasit?
Aivan ihana kuva ja patsas! tämän haluaisin nähdä jossain puistossa, varmaan on ollutkin.
Klikkasin suureksi ja nyt menen penkomaan sivupalkkiasi. Kiinnostuin…
Jännää taidetta, vähän uudenlaista. Hieno oivallus! 🙂
Savisuti, Madridissa Plaza Mayorilla se on kuvattu.
Uuna, minäkin pidin tästä ”kaksoisolennostani”. Tervetuloa sivustolle.
Kipi, tämä on niitä toreilla ja aukiolla tavattavia ihmispatsaita. Kolikon saatuaan esittävät pienen pantomiimin.
Kyllä sitä tuollaisen veistoksen mielellään tunnustaa kaksoisolennokseen.
Arleena, eikö vaan? 🙂 Kaksoisolentoni tyyneydestä haluaisin jonkin verran itsellenikin.
Moi. Moikataan kun tavataan.
Pantteri, niin tehdään.
Tämä on jonkinlainen uusi savikylvyn muoto? 😀
Tuomas, savikylpypä hyvinkin. Ja aurinkokylpy myös.
(Tämä ei ole valokuva-arvio)
Hei Reya, c´mon! Ei kai se, että leikkiii kersana poikien kanssa (”Tuli mieleen”, 4.5.), ajaa linja-autoa ja värkkää tietokoneiden kanssa, aiheuta maskuliinistumista.
Kuvasi betonityöläisellä on mielestäni perin vähän yhteistä kanssasi.
Tulipa minunkin mieleeni. Oman lapsuuteni leikeistä puuttuivat tussarit, en koskaan kantanut kiväärinpatruunoita (joita vaatekomerossamme oli sodan jäljiltä – kaiken varalta – iso laatikollinen) nuotioon, järjestin kuolleena löytyneille pikkulinnuille hautajaisia, ym. ym. Viihdyin hyvin ikäisteni lettipäiden seurassa.
Ajokortin (auto) ajoin yli kolmikymppisenä, moottoripuolen suurin urotyöni on (edelleen) äänimerkin vaihtaminen ensimmäiseen autoomme.
Olisiko Tytti Isohookana-A. hyvä valinta kaksoisolennokseni?
Caro Koivu, huomasitkos, että pistin kuvan alareunan tekstiin kysymysmerkin. Siis ”Kaksoisolentoniko?” Olen oikeastaan aika iloinen että sinun käsityksesi minusta ei ole kuvan kaltainen.
Sekä sinut hyvin tuntevana että Tytin (OY:n eilen nimetty vuoden alumni) melko hyvin tuntevana olen sitä mieltä ettei T. todellakaan olisi kaksoisolentosi. Ei todellakaan. Ei lettipäisten kanssa leikkiminen aiheuta feminiinistymistä 🙂
Onpas muuten hyvä kuva, ovelaa katutaidetta.
Timo, sinä sen sanoit: ovelaa katutaidetta. Just niin.