Hyvä kollaasi aiheesta. Käsinkirjoitustaito kyllä vähitellen katoaa kun aina kirjoittaa koneella, olen huomannut sen omasta kammottavasta käsialastani. Sääli.
Ihanan nostalgista. Ennen tosiaan kaikki oli niin kaunista. Nyt on kirjoittamiset lähinnä koneella ja kuvatkin kuvatiedostoissa. Materiaalit eivät näy nurkissa.
Oi kuinka upeat ennen-kuvat. Ja osuvat nyt-kuvat. Miten kaunoista kaunokirjoitusta. Nyt olen ihan varma, että olen nähnyt jossain tuollaisen vasemmanpuolisen vanhan valokuva-albumin kannen (kuvia en kyllä tunnista, mutta tuollaisen albumin olen todellakin nähnyt)!
Hieno toteutus! Varsinkin tuo kaunokirjoitus tuo muistoja mieleen, kun koukeroita kirjoiteltiin. Nykyisin lapset eivät osaa vanhaa kaunokirjoitusta välttämättä lukea ollenkaan. Samoin albumi tuo muistoja mieleen. Nykyisin sitten tämän aparaatin kans touhutaan.
Olen eka 😀
ihana toteutus…
tulee ikävä noita kaunokoukeroita..siinä oli elämän maku…kun niitä väännettiin mutta persoonallisuus, tunnemaailma vällittyi…
Onpas siistiä ”kaunoa.” Kirjoittajalla on ollut varmasti kieli keskellä suuta. 😉
Hanne, kaunokoukerot ja virkkaaminen olivat molemmat kohtuullisen kamalia. Ei ollut läppäreitä kansakoulussa.
Pekka, mallisuoritus. Vihko pääsikin näyttelyyn, eikä todellakaan ollut minun. 😉
Hyvä kollaasi aiheesta. Käsinkirjoitustaito kyllä vähitellen katoaa kun aina kirjoittaa koneella, olen huomannut sen omasta kammottavasta käsialastani. Sääli.
Hyvät vertailun aiheet. Niin kaikki muuttuu…
Ennen – siitä ovat muistot ne pysyvät
Nyt – on toisin muistot vasta edessäpäin
Jep!
Ihanan nostalgista. Ennen tosiaan kaikki oli niin kaunista. Nyt on kirjoittamiset lähinnä koneella ja kuvatkin kuvatiedostoissa. Materiaalit eivät näy nurkissa.
Niinpä kyllä ei albumia juuri enään tarvitse.
Ikävä vanhoja aikoja…oijoi.
Niin totta, nykykoululaiset eivät taida pahemmin kaunokirjoitusta harjoitella. Vanhat valokuvat on ihania.
Juuri tällaista nostalgiaa hain minäkin omaan ennen-nyt koosteeseeni, mutta sinä olet saanut omastasi oikein tyylikkään kollaasin.
Täti-ihminen, käsialalla oli ennen aivan merkitys kuin nykyään.
Maru, ja onko muutos aina hyväksi?
Arleena, viisaasti virkoit.
Hpy, jep, jep.
Tarjuska, mennyt maailma on muistojen kultaama…
Hellevi, parhaat kuvat olisi kyllä viisasta laittaa albumeihin, … eipä ole kyllä tullut laitettu.
Blue, ikäväkin voi olla hyvää ikävää…
Savisuti, kirjoittamista kannattaisi ehkä harjoitella, eikö vaan?
Inkataika, samat ajatukset.
Wau! Tämä olikin hyvä toteutus ja vielä mun lempiaiheesta. 🙂
Timo, mukava kun tykkäsit!
Oi kuinka upeat ennen-kuvat. Ja osuvat nyt-kuvat.
Miten kaunoista kaunokirjoitusta. Nyt olen ihan varma, että olen nähnyt jossain tuollaisen vasemmanpuolisen vanhan valokuva-albumin kannen (kuvia en kyllä tunnista, mutta tuollaisen albumin olen todellakin nähnyt)!
Hieno toteutus! Varsinkin tuo kaunokirjoitus tuo muistoja mieleen, kun koukeroita kirjoiteltiin. Nykyisin lapset eivät osaa vanhaa kaunokirjoitusta välttämättä lukea ollenkaan. Samoin albumi tuo muistoja mieleen. Nykyisin sitten tämän aparaatin kans touhutaan.
Kutuharju, albumi on äitini, jotain 1950-luvulta. Ei varmaankaan ihme että olet sinäkin sellaiseen jossain törmännyt.
Ehlana, kaunosta tulee meille monelle nostalgisia muistoja. 🙂