Tänään tunturiin; patikoitiin Iisakkipään luontopolku. Siitä on tullut minun lempireittini täällä. Kuusi kilometriä. Maisema ja luonto vaihtuu, ensimmäinen puolisko päättyy kunnon nousuun, maitohapoilla tunturin laelle asti. Ja jälkimmäinen kolme kilometriä letkeää laskua. Tänään loppumatka vielä tunturin suojaisella puolella, aurinkoa ja lämmintä pitkästi toistakymmentä astetta. Kapustarinta lauloi ja saatteli taivaltamistamme. Koko reitillä ei tavattu ketään. Ei kaivattukaan.
Iltapäivällä ukkosen uhan alla purolla, liiterin siivousta, pieniä puuhia ja istuskelua: olen ihmeissäni kun minun ei tarvi tehdä mitään. Ei mitäään.
*paljakka, metsärajan yläpuolelle nouseva tunturin puuton lakialue