Tämän viikon haaste on vaihteeksi sitaatti: ”Mieli kuvittaa – mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:”
(Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44))

Viimeisellä rannalla, lokki Joonatan, lähdön tunnelmaa, riisutut muistot…

Tässä kuvassa ne kaikki.

Lokki Joonatan viimeisellä rannalla

(Klikkaamalla suurenee.)

24 Comments

  1. Ari, kirja pitäisikin taas lukea uudelleen…
    Tillman, kiitos. Onneksi ei ole sokerinen.
    Lastu, osasitpas kauniisti kommentoida. Kiitos.

  2. Savisuti, yritin kuvata linnusta tarkan, mutta luulen että se onkin parempi ettei tarkennus onnistunut. 🙂
    Marjut, vapaa kuin taivaan lintu… Niinpä.

  3. Ihastuin ikihyviksi tämän kuvan tunnelmaan. Tuo hopeameri on niin kaunis. Vaan missä on lintuja on myös maata. Onneksi. Hyvin kaapattu kuvaan tuo lokki.
    Viimeinen ranta näkyy tulleen useammallekin mieleen.

  4. Tarolino, jos tunnelma on on hyvä, olen iloinen.
    Susupetal, tasapainoisesta kommentista kiitos.
    HPY, positiivisesti näet. Kiitos siitä.

  5. Ihana hopeaksi sulanut meri ja vakaa, yksinäinen Joonatan joka uhmaa korkeuksia. Pitäisi lukea tuo kirja uudestaan ’aikuisena naisena’, heh hee.

Jokainen kommentti on ilo!